Jutin aivojumppa

Jutin lenkitys tänään oli minimaalista 3xpieni remmilenkki. Elikkä jotain oli keksittävä, jotta se ei ihan poksahda nahkoistaan.

Ollaan talvella käyty Jutin kanssa Jarin pakeilla, jos hän löytäisi syytä siihen miksi Juti ykskaks yllättäen saattaa paineistua ja sen vire laskee salamana miinuksen puolelle. Meillä oli pari lähikertaa ja lisäksi olin ennen Jutin loukkaantumista jo videoinut uuden opettelutreeniä, jonka avulla Jari sitten mietti mistä tuo latistuminen ykskaks yllättäen voisi johtua. Yksi syy mistä tämä voisi jotua on, että Juti ei oikein kestä epäonnistumisia. Eli jos tehdään treeni, tulee epäonnistuminen - ei palkkaa - menee epävarmaksi jne. Tämä kuulostaa loogiselta sillä olen miettinyt pääni puhki minkä takia Tokon alokasluokan seuraamiset ovat meille ylivoimaisia, remmissä ok, mutta vapaana katastrooffi. Kuitenkin pelastustottiksissa Juti on tehnyt kaavion hyvin ja tuo ei ole tullut siinä esiin vaikka kaavio on paljon tokon kaaviota pidempi ja lisänä on häiriöt. Nyt tuo kuulostaa hyvinkin loogiselta. Tokossa hyvä seuraminen - ei normi palkkaa vaikka meni hyvin -> Juti menee epävarmaksi, kun sitten vielä tehdään toisto samasta aiheesta, se menee vielä epävarmemmaksi ja alkaa väistämään tms. Jarin mielestä Juti kuitenkin haluaa selkeästi tehdä töitä ja onnistua, koska ei pyri pois tilanteista vaikka onkin epävarma mitä pitää tehdä. Torstaina kävimme läpi nuo videot ja Jari neuvoi opettelemaan Jutin kanssa epäonnistumisen sietoa. Tavoitteena on siis päästä Jutin kanssa siihen, että sen maailma ei kaadu siihen, että tulee epäonnistumisia ja että palkkaa ei välttämättä aina tule eikä sekään ole maailman kammottavin asia. Tämän opetteluun käyvät pienet liikkeen osat ja uusien asioiden opettelu, mutta kuitenkin hyvin lyhytkestoiset harjoitukset.

Ja sitten ei muuta kuin hommiin. Harjoiteltiin pihalla oikeata ja vasenta naksuttimen kanssa. Laitoin kaksi kantta merkeiksi maahan. Annoin molemmilla käsillä käsimerkin ja suunnan "käskyn" joko oikee tai vasen. Jostain syystä Jutin mielestä olisi ollut kivempaa mennä vasemmalle. Muutaman kerran se tarjosi noutoakin. Näissä tilanteissa, joissa se tarjosi väärää toimintoa toistin käskyn. Jos se jäi paikalleen funtsimaan, odotin paikallani osottaen käsillä kohti suuntaa, jonne sen pyysin. Juti toisti käytöstä, jonka aiemmin olen tulkinnut paineistumiseksi ja olen mennyt jelppaamaan sitä. Ilmeisesti se todellakin piti fundeeraustaukoa ja kun maltoin vain odottaa, se teki ratkaisun. Saatiin lopuksi onnistuneet oikeet ja vasemmat ja aivan viimeiseksi pyysin oikealle - meni - kävin palkkaamassa ja käskin odottaa paikoillaan - kauempaa käsky vasen ja vasemmalle Juti meni. Oikein onnistunut ja opettavainen treeni ainakin ohjaajalle. Ja Jutin sikeistä illalla päätellen, myös aivojumppaosuus oli onnistunut:)