Viime päivityksen jälkeen ollaan Urmon kanssa kahdesti oltu koululla treenaamassa. Molemmilla kerroilla keskityin siihen, että en auta ja jelppaa Urmoa vaan annan sen tehdä töitä ihan itsekseen. Ja on vaikeaa..
Ensimmäisellä kerralla näistä kahdesa tein Urmon kanssa yhden treenin. Kaksi maalimiestä, toinen kellarikerrokseen ja toinen aulaan. Aulassa olevalla maalimiehellä oli ruokapalkan lisäksi köysipalkka ja suunnittelin reitin niin, että lelullinen maalimies tulee ihan väkisin otettua viimeiseksi.
Urmo lähti etsimään alakerrasta ja kävielin hissukseen sen perässä. Ensimmäinen maalimies löytyi ja jatkettiin jumppasalin kautta kohti aulaa. Urmo merkkasi aulassa ukon ja paikallisti hetken aikaa, aloitti haukun ja palkaksi ruokaa ja leikki narulelulla. Urmo toimi hienosti ja ilmaisut olivat hyvät ja koskemisesta ei tietoakaan. Aulassa maalimies istui ikkunalaudalla ja Urmo oli noussut ilmaisemaan niin, että etujalat olivat laudalla ja toinen maalimiehen jalan päällä. Pasi odotti niin kauan, että Urmo laski tassunsa alas ja palkkasi siitä. Huomasin vaan, että kun etenimme jelppasin kuitenkin Urmoa kokoajan liikkumalla hitaasti sen perässä ja omalla liikkeelläni sain sen etenemään minne halusin..
Toisissa treeneissä sitten oikein urakalla keskityin olemaan jelppaamatta.. Kirsi tuli "vahtimaan" , että todellakin annan Urmon työskennellä itse ja että pysyn passiivisena. Yksi ukko oli alakerrassa talonmiehen asunnon veskissä ja ovi oli kiinni toinen oli jumppasalissa oven takana. Lähdin Urmon kanssa ensin alakertaan ja lähetin sen etsimään rappusten yläpäästä. Kävelin Urmon perässä kellarikäytävään ja jäin siihen. Urmo lähti etsimään, mutta sitten sille tuli puolistoppi. Kävi tarkastamassa mihin minä jäin, tarkasti että Kirsi oli tallessa tsekkasi muutaman huoneen - taas takaisin tarkastamaan olemmeko me tallessa - taas samojen huoneiden tarkastus.. Urmo toisti tämän kuvion viitisen kertaa. Kun mitään ei tapahtunut eli en lähtenyt jelppimään, Urmo koitti ilmaista Kirsiä. Lähetin matkaan uudelleen ja taas tismalleen samat manööverit, tarkasti, että minä olen paikoillani, Kirsi on tallessa tsekkasi samat huoneet, mutta lähti sitten etenemään käytävää eteenpäin talonmiehen asunnolle. Hetkenaikaa kuului kovaa kolinaa ja sitten taas Urmo palasi, tarkasti olenko minä paikoillani ja että Kirsi varmasti on tallessa. Tarkastuksen jälkeen kävi läpi samat huoneet kuin edellisilläkin tarkastusreissuilla ja jatkoi taas talonmiehen asunnolle. Tällä kertaa Urmo lähti ilmaisemaan, mutta ei tarkentanut vaan haukkui seiniä hetken aikaa. Ja sitten taas aiemmin mainittu tarkastuskierros. Tämän Urmo toisti kolmesti ja sitten sovin Kirsin kanssa, että käy hieman helpottamassa piiloa ja kävi avaamassa oven. Nyt Urmo lähti ja kolisteli ja lähti ilmaisemaan seiniä, seiniä ilmaistessaan Urmo oli istunutu Pasin jalan päällä, mutta ei hokannut, että ukko oli selän takana. Hetken aikaa Urmo oli pöllöillyt asunnossa ja sitten hokasi missä ukko oli ja aloitti ilmaisemaan. Onneksi Pasilla sattui olemaan narulelu ja Urmo sai tästä urakasta palkaksi vielä kunnon leikin. Toinen maalimies löytyikin sitten helposti. Rappuset ylös ja Urmo bongasi ukon.
Ennen kotiin lähtöä tehtiin vielä "paikko" ekasta treenistä. Hieman vastaava kuin aiempi, mutta helppona versiona. Ukko meni jumppasalin portaita alas ja jäi piiloon käytävän alkuppäähän. Lähetin Urmon jumppasalin ovelta ja jäin itse paikoilleni seisomaan. Urmo kävi fiksuna poikana tsekkaamassa ekana oven takaa - siellähän se ukko oli viimeksikin :-) Jatkoi portaita alas ja löysi ukon nopeaa.
Viimeisin treenikerta oli kyllä aika kauhea. Urmossa ei ollut mitään vikaa ja se toimi juuri niin kuin olen opettanut ja hieman paremmin. Poru vaan meinasi päästä, kun katselin mitä olen liialla auttamisella saanut aikaan.. Tarkastusten määrä oli aivan järkyttävä ja se että kuinka olen tietämättäni merkannut sille aluetta missä ukko on. Nyt kun en auttanutkaan Urmo sinnikkäästi koitti löytää ukkoa alueelta mikä oli sen paikan ympärillä missä seisoin vaikka se merkkasi ukon kauemaksi, käytävän päähän niin silti Urmo luotti enemmän minuun.. Onneksi Kirsi oli henkisenä tukena, pysyin paikoillani, annoin Urmon ihan oikeasti itse etsiä ja löytää ja kertoa minulle missä ukko on. Nyt vaan seuraavissa treeneissä keskityn siihen, että annan Urmon tehdä työt enkä mene jelppamaan. Tarkistelu ja manööverit mitä Urmo suoritti treenin aikana oli niin kauheaa, että luulisi että nyt muistan, että Urmo ihan oikeasti on maastossa se joka tietää, en minä..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti