Urmo vesillä

Ennakkoluuloista poiketen, Urmo on yllättänyt minut todella positiivisesti veneillessä ja harjoteltaessa järvipelastusta. Urmo käyttäytyy veneessä hyvin ja ensimmäisestä treenikerrasta alkaen on keskittynyt tekemiseen ja miettimiseen mikä on homman nimi.

Ekalla kerralla en antanut mitään käskyä Urmolle, menimme veneeseen pelastusliiveissä ja sitten vaan ajeltiin tuuleen. Kun Urmo merkkasi hajua, kehuin maltillisesti ja annoin sen tehdä töitä, samalla mentiin vahvemapaan hajuun ja hajussa rantaan päin. Urmo loikkasi veneestä pois, mutta sitten tuli tenkkapåå - Urmon uimarintaidot eivät vakuuttaneet Urmoa itseään ja se pyrki takaisin veneeseen. Ei muuta kuin koira kyytiin ja jatkettiin, aivan rantavesissä Urmo suikkasi laidan yli ja lähti paikallistamaan ukkoa.

Seuraavalla treenikerralla tehtiin hieman vastaava harjoitus. Urmolla ei ollut pienintäkään epäselvyyttä siittä mitä ollaan menossa tekemään. Se pönötti veneessä rauhassa ja merkkasi hajun todella selkeästi, vahvan hajun haukkui (ei toivottua, mutta en puuttunut tähän). Nyt tarpeeksi vahvassa hajussa Urmo hyppäsi laidan yli ja lähti paikallistamaan. Päästin sen vasta, kun jalat ylttivät pohjaan. Alkuun Urmo juoksi kaislikossa ja paikallisti ja sai hajun - lähti uimaaan - ja ukko löytyi parin sadan metrin päästä :-)

Tämän kesän kolmas treenikerta olikin Urmolle sitten kinkkinen.. Ukko oli karikossa Kirvessaaren edessä. Karikon ympärillä oli pinnassa kiviä ja Artun suoritituksen, kun katseli niin näki kuinka haju "ajautui" karikosta juuri näihin pintakiviin. Pintakivien ja karikon välissä tuuli oli mitä sattuu ja suunta vaihtui. Arttu suoritui tehtävästä loistavasti, tarkasti pintakiven ja paineli karikolle. Urmolle vastaava harjoitus oli vaikea, Urmo paikallisti hajua pintakiville, mutta ei arvannut lähteä uimaan ja tarkastamaan. Meni kauan, että Urmo sai vahvan hajun karikosta ja todella lähellä lähti vasta veneestä. Ukko löytyi, mutta kaikkeen tarpeettomaan säätämiseen meni energiaa. Otettiin paikko, joka meni melkein putkeen. Urmo merkkasi ukon, mutta vahvaa hajua ei saatu vesiltä. Urmo hyppäsi kuitenkin veneestä, paineli saareen ja etsi ukon. Tämä kait se tärkeintä ;-D

Urmon epävarma uiminen varjostaa hieman järvellä työskenteleyä. Toki mielipiteitä on suuntaan jos toiseenkin pitäisikö koiran ylipäänsä antaa hypätä veneestä vai pitäisikö laskea kolmio hajujen perusteella ja rantautua hallitusti koiran ilmaisun ja tulosten perusteella. Merellä on varmasti erittäin perusteltua, etteivät koirat hyppele veneestä pois vaan ne viedään rantaan. Ymmärän paremmin logiikan, jota Kari on opettanut kaikessa etsinnässä. Tyyli vapaa, mutta ukon on löydyttävä, ukko ilmaistaan ja ukkoa ei missään tilanteessa koskaan ikinä jätetä. Tällä perusteella annan ja vahvistan Urmoa siihen, että löytyi ukko mistä vain niin sinne mennään - tarvittaessa vaikka sitten uimalla. Luotan siihen, että tarvittaessa saan kuitenkin Urmon pideltyä, jos veneestä ei hypitä. Täytyy vain treenata uimamaisterin taitoja Urmon kanssa ;-) sinnikkäästä harjoittelyusta huolimatta Urmo ei oikein hokaa käyttää takapäätään ja uiminen on etupärskyttelyä. Pientä kehitystä on havaittavissa, mutta edelleen uimarointi on hieman räpistelyä.. Onhan tässä vielä kesää jäljellä :-D