BH Talvihallan Brego

Tiistai iltana sain puhelun ja paikan keskiviikon BH kokeeseen Urmon kanssa. Olin jo autuaasti unohtanut, että olimme kolmantena varalla kokeeseen, mutta onneksi tuli kysyttyä ennen puhelun loppumista, että koskahan se koe on.. Tiistaina kävimme Urmon kanssa ottamassa pikatreenin (lue: rauhottamassa ohjaajaa, että ei ne asiat ole unohtuneet).

Keskiviikkona sitten nokka kohti Padasjokea ja kyllä jännitti... Lähtönumero oli 5 ja meidän parina oli Bordercollietyttö. Taisin käyttäytyä Urmosta kovin kummalisesti, koska sekään ei ollut alkuun ihan oma itsensä ja kontaktin saaminen oli vaikeaa. Onneksi tästä päästiin yli:)

Ilmottautumisessa Urmo etsi kovasti Pekkaa kentän laidalta ja no oli se mukana.

Remmiseuraaminen tai osittain vedin Urmoa perässä. Se seurasi oikeastaan vain käännöset ja tempon vaihdokset. Muutoin nuuskutteli maata. Tähän mennessä se ei kertaakaan ole nuuskinut tottiskentällä. Jännitin aivan hullusti ja kävelin mutkalla ja suorat vinoon ja mitähän muuta. Ei ole ihmekään, että Urmo poika meni hieman hämilleen.. Reilua viedä koiralta mahdollisuudet onnistua...

Seuraaminen vapaana meni sitten jo hyvin. Irrotin hihnan ja Urmon koko olemuksesta huokui sellainen rauhallisuus ja se kyllä kertoi koko olemuksellaan, "että ota nyt rauhassa - kul mä osaan". Katsekontakti ennen seuraamisen aloitusta laukasi minun jännityksen. Urmo teki hyvän seuraamisen, matalammassa vireessä kuin treeneissä, mutta pysyi skarppina ja teki olosuhteisiin nähden, minun mielestäni erinomaisen suorituksen ja tuomarinkinmielestä erittäin hyvän.

Liikkeestä istuminen, valmisteleva osuus oli hyvä. Istuminen hidas ja minä tollo annoin toisen käskyn vaikka Urmo jo oli menossa istumaan.

Liikkeestä maahan meno ja luoksetulo, valmisteleva osuus oli hyvä, maahan meno toisesta käskystä. Luoksetulossa oli vauhtia niin paljon, että näin jo mielessäni kuinka sinkoan pehvalleni törmäyksestä.. Puoli metriä ennen Urmo löi liinat kiinni ja väisti, kiersi sivulle suoraa. Ehkäpä tämä oli näistä kahdesta vaihtoehdosta parempi..

Paikkamakuu, Maahan yhdellä käskyllä ja Urmo jäi paikalle makaamaan aivan rauhassa. Se ei haistellut maata ei vilkuillut eikä tehnyt mitään ylimääräistä - kunnes ykskaks Urmo olikin minun selkäni takana. Tuomari sanoi, että paikkamakuu oli tuohon asti hyvin rauhallinen ja mallikas ja ilman varoitusta, se vaan lähti. Onneksi Urmo makasi kuitenkin yli puolet ajasta ja se sitten riitti.

Kaupunkiosuus oli Padasjoen keskustassa. Henkilöryhmässä Urmo oli tyytyväinen saamaansa huomioon ja olisi jäänyt ihasteltavaksi pidemmäksikin aikaa:) Potkupyöräilijää Urmo ei edes huomannut, tolpan hajut olivat mielenkiintoisemppia. Häiriökoira olisi kiinnostanut, mutta kuten lenkkeillessä matkaa vain jatkettiin. Etukäteen jännitin kovasti Urmon jättämistä seinään, mutta tämäkin oli turhaa.. Sidoin Urmon kiinni ja sanoin paikka. Tuomarin mukaan Urmo ei ollut kiinostunut ohi menneestä koirasta tms. Se oli vain tuijottanut suuntaan mihin minä menin. Viimeisenä, kaarsi auto meidän viereen ja kuski kyseli kelloa - Urmo tervehti iloisilla hännän heilautuksilla:)

Kotiinviemisiksi saatiin sitten kilpailukirja ja ensimmäinen Hyväksytty merkintä sekä BH pinssi:)