Juti ja tottis

Jutinkin kanssa olen ehtinyt treenaamaan, mutta en liiemmin kirjaamaan..

Olen alkumanööveriin ottanut mukaan hakuttamisen. Treenasin ensin haukuttamista ja palkkasin siittä patukalla ja sitten suoraan seuraamiseen. Nyt olen jättänyt patukalla hetsamista pois ja vain sanalla "tottista" haukuttanut Jutin ja lähtenyt tekemään treeniä. Alkuun ihan pieni pätkä seuraamista ja sitten palkka patukalla ja nyt ottanut muitakin liikkeitä alun jälkeen. Tuo haukutus tuntuu toimivan ja nostaa Jutia treeniin ja mielestäni on patukalla hetsaamista tehokkaampi, kun ei ole patukasta irroitusta tms. välissä. Kaikissa liikkeissä olen Jutin kanssa keskittynyt siihen, että vire on hyvä ja että se ei pääse laskemaan missään vaiheessa.

Istuminen, seisominen ja maahanmeno ovat nopeutuneet ja niitä olen tehnyt makupalan ja patukan kanssa. En ole näitä vielä uudelleen yhdistänyt seuraamiseen. Liikkeiden toteutus on kyllä tullut nopeammaksi ja täsmällisemmäksi. Epävarmuus mikä aiemmin on ollut etenkin seisomisessa on kadonnut ja Juti tekee hommaa iloisesti ja kunnon täpingissä.

Seuraamisessa sitten onkin enemmän intoa kuin malttia.. Tosin mielummin näin. Juti kyllä pääsääntöuisesti pitää paikkansa, mutta se ehtii tekemään miljoona peliliikettä pienessä hetkessä. Pysähdyksissä Juti loikkaa metrin ilmaan ja korjaa paikkaansa suurieleisesti - vaikka olisi ollut vain pehvan laskemista vaille oikessa paikassa. Ääntä Juti ei onneksi tehdessään päästä, mutta nuo kevätjuhla liikkeet ja pomppimiset voisi kyllä jättää väliin..

Hypyssä Jutille on kanssa suorituksen vire noussut eri sfääreihin kuin aiemmin. Olen tehnyt nyt niin toko kuin pk hyppyäkin vain apparin kanssa. Osin niin, että appari pitää Jutista kiinni ja minä hetsaan toisella puolella patukan kanssa. Puhtaasta ylityksestä palkka patukalla. Hypyistä on kyllä tullut ilmavia, mutta sitten siinä sivussa on hieman maltti odottaa käskyä unohtunut.. Viimeksi treenasinkin toisin päin eli niin, että appari oli esteen toisella puolen hetsaamassa patukalla ja minä vaadin Jutin odottamaan perusasennossa käskyä. Pari kertaa Juti oli sitä mieltä, että ei kun yli - tässä mitään käskyä tarvita. Ja kun palkkaa ei herunut ja minäkin merkkasin, että ei näin, niin Juti oli hetken sitä mieltä, että ei sitten hypätä - edes käskyllä. Näiden parin kerran jälkeen, otti kontaktin minuun ja käskystä sinkautti esteen yli ja sitten bileet. Seuraava toisto menikin mallikkaasti.

Luoksetulossa ollaan edetty jo aikamoisesti. Juti tulee pidemmältäkin matkalta eteen istumaan ja on suorassa. Odottaa nätisti "syöttelyhetken" alkamista.

Jutin(kin) kanssa täytyykin nyt tehdä jo hieman systemaattisempi treeniohjelma. Hinkkaan sen kanssa samoja juttuja ja tokihan olen hakenut virtaa tekemiseen, mutta nyt tuntuukin että intoa löytyy, mutta täsmällisyyttä ei. Ehkäpä nyt on hetki, kun tarttee ihan istua alas ja tehdä perinpohjainen kartoitus mitä on läjässä ja mihin tästä eteenpäin.