Urmo tottista ja ohjaajan oivalluksia

Nyt on kyllä työkiireiden takia jäänyt kokonaan retuperälle treenien kirjaaminen.. Onneksi kuitenkin ihan treenata on ehtinyt :-)

Urmon kanssa olen tehnyt paikkamakuun eteen töitä. Urmo osaa ja tietää mitä tehdä, mutta tunnetilan kanssa on ollut hakemista. Viime keskiviikkona Terhi oli opena ja saatiin kuin saatiinkin jotakin selvyyttä asiaan. Urmo nimittäin on todella rauhallinen ja levollinen paikkamakuussa, kun sen edessä on jotakin, ruokakuppi, makupala, hanska tms. Kun sen edessä paikkamakuun aikana ei ole mitään – kierrokset nousevat ja Urmo on todella levoton. Terhi epäili, että olen tahattomasti mennyt opettamaan Urmolle, että paikkamakuuseen kuuluu ”jokin juttu” asetettuna sen nokan eteen ja että tilanne on rinnastettavissa kosketusalustaan. En ihan keksi mistä Urmo tuon on oppinut, mutta kotona toki olen treenannut sen kanssa ruokakupin kanssa ja lenkiltä tullessa olen jättänyt Urmon etupihalle paikkamakuuseen (remmi on ollut etujalkojen edessä) siksi aikaa, kun olen laittanut nahkat sisälle. Terhi neuvoi häivyttämään ”etupalkan” aivan kuten kosketusalusta häivytetään. Koskaan en ole kosketusalustaa käyttänyt, joten aika hauskaa, että nyt häivytetään tällaista ;-) Treeniin lisätään nyt ihan tarkoituksella paperilappu ( etupalkan sijaan) ja sitä sitten pienennetään. Aloitan treenauksen kotsassa, jotta saan nuo Urmon kiekat pysymään siellä missä tahdon. Saas nähdä mitä kaikkea muuta tässä matkan varrella huomaa ”opettaneensa”..

Ja sama ahaa elämysten sarja jatkuu.. Luoksetulon loppuasennon kanssa olen jo meinannut saada harmaita hiuksia. Blokkamaalla ei Urmo ole hokannut lainkaan mitä olen koittanut kertoa. Lenkillä sitten ihan minullekin meni jakeluun, että minkähän takia on hieman ollut kommunikointipropleemia. Kun Urmo vetää remmissä, olen joko pysähtynyt ja remmin löystyessä jatkanut matkaa tai jos tämä ei ole toiminut olen pakittanut niin kauan että Urmo on ollut minun vierelläni ja sitten matka on jatkunut. Kun nyt olen sitten luoksetulotreenissä pakittanut ja koittanut blokkailla sitä, ei ihmekään, että Urmo on ollut huuli pyöreänä, että mitäs nyt! Jätin pakittamiset ja muut kikkailut pois ja kerroin Urmolle, että kun kuuluu käsky ”Hit”, silloin Urmopoika tulee suorinta mahdollista reittiä minun eteeni istumaan. Ja Urmopoikahan tuli. Ensin hieman tökkäili käteen ja koitti toiseen käteen tai otti kosketusta rintakehällä minun jalkoihini. Palkkasin alkuun siitä, kun Urmo tuli eteen istumaan ja otti kontaktin vaikka se olisi tökkässyt tai tehnyt muuta ylimääräistä. Muutamien treenikertojen jälkeen Urmo on hokassut, että eteen tullaan istumaan ja suoraan. Vieläkin ensin koskee kuonolla joko oikeaan tai vasempaan käteen, mutta olen päättänyt ensin vahvistaa tuota eteen istumista ja sitten jos ei koskeminen itsestään häviä, korjata sen pois. Nyt on sentäs puoli voittoa, kun olen vihdosta viimein saanut Urmon ymmärtämään mitä oikeastaan siltä pyydän.

Seuraamisessa ollaan keskitytty malttiin. Urmolla olisi intoa ja virtaa vaikka koko kaupungin tarpeisiin ja se kuuluu. Viime keskiviikkona oli jo tarkastettava oliko remmin päässä Urmo vai oliko se vaihtunut sakemanniin.. Urmo jollotteli menemään oikein tunteella – ole siinä sitten vakavana.. Terhi neuvoi kinkkisiä suraamisharjoituksia ja johan Urmokin vaikeni ja alkoi keskittyä ja oli vaiti. Käännökset olivat välillä 90 astetta, välillä alle 90 astetta. Jos Urmo edisti, käännyin rauhallisesti alle 90 asteen kulman vasemmalle. Oikealle käännöksissä Urmo nosti kierrokset äärettömän nopeasti ja saatiin tähän tarkkuutta sillä, että tein käännökset oikealle ja heti vasemmalle. Eli vain toinen jalka kääntyi oikealle, kun käännös vasemmalle lähti ja kun toinen jalka oli ottanut käännökset vasemmalle, lähti käännös oikealle jne. Muutaman askeleen ajan Urmo koitti kouhkata ja ei malttanut keskittyä ja sitten tapahtui jotakin – Urmo keksittyi, piti paikkansa ja oli aivan ääneti. Hyvä treeni!

Uutena hommana tehtiin toko hyppyä. Urmo osaa hypätä ja siinä se. Esteen toisella puolen sitten ei ole vielä mitään järkevää toimintaa. Terhin opastuksessa tehtiin niin, että koitin saada Urmon tekemään ”jotain” esteen toisella puolen. Seisomista ei vielä otettu tähän vaan hypyn jälkeen joko istumaan tai maahan tai makupalalle esteelle. Ensimmäisillä kerroilla Urmo ei meinannut malttaa tehdä mitään, mutta istui jonnekin esteen toiselle puolelle. Namipalkkaa ja vapautus. Kiipesin esteen yli vapautuksen jälkeen ja palkkasin uudelleen. Pari kolme kertaa näin, kunnes Urmo hokasi, että hypyn jälkeen oikeasti tulee vielä lisäohjeita. Saatiin pari onnistunutta toistoa eli hyppy – istu – hyvä - nami - vapaa - minä esteen yli toiselle puolen ja uusi palkka. Terhi neuvoi treenaamaan estettä niin, että pyydän hypyn jälkeen eri asioita (istu,maahan,seiso) ja kun nämä sujuvat ruvetaan kasaamaan liikettä. Tällä haetaan sitä, että Urmo malttaa kuunnella ihan oikeasti mitä pyydetään, jotta jatkossa on sitten ihan sama pyydänkö Urmon seisomaan vai noutamaan.

Urmo osaa kyllä olla niin rehellinen puurtaja ja minä vaan en aina hokaa mitä olenkaan sitten loppujen lopuksi mennyt sille opettamaan. Kun vielä oppisin olemaan itse mahdollisimman rauhallinen ja edetä kuitenkin tarpeeksi nopeassa tempossa niin hyvä tulisi..