Jutila jäljestää

Blogin huolimattoman blogipäivityksen aikana on toki tullut treenattua. Jutin kanssa olen tehnyt jälkiä sekä pellolla että metsässä.

Metsässä jäljet ovat olleet pidempiä kuin pellolla ja jäljen aikana on ollut paljon alustan vaihdoksia, tietä, metsää, heinikkoa, kivikkoa jne. Jäljillä on ollut normaalit esineet ja lopussa ruokaa palkkana. Jäljen olen nostanut sen kanssa joko "ruudusta" tai sitten ns. janalta, tietä pitkin tai metsän puolella. Juti on jäljestänyt metsässä hienosti ja sen kanssa on kivaa pistellä menemään. Esineet se ilmaisee varmasti ja kulmissa tarkastuslenkin heitot ovat kutakuinkin jääneet pois. Eri aslustat eivät ole tuottaneet ongelmaa ja yhdellä jäljellä metsästä tielle tullessa Juti selvitti hyvin itsevarman oloisesti onko jäljen tekijä mennyt tien yli vai jatkanut tietä pitkin. Jäljen tekijä oli edennyt tien laitaa ja Juti jäljesti hienosti tienpätkän ja tieltä takasin kivikkoiseen metsikköön. Metsäjälkien aikana huomasin, että Juti ottaa paljon häiriötä minusta. En ole aiemmin tajunnut näin selvästi kuinka suuri merkitys minun toiminnallani on ollut. Saan kyllä keksittyä ja olla tosi tarkkana mitä teen, varsinkin niissä kohdissa missä Juti tarkastaa ja varmistaa jälkeä. Tässä kohden jos liikun tai teen suurempieleisiä liikkeitä, Juti reagoi niihin ja koittaa selvittää annanko vinkkiä mihin mennä. Toivottavasti tästä päästäisiin eroon ja Jutin itsevarmuus kasvaisi niin että se ei regoisi ihan noin paljoa. Tosin pysähdyksiin, liinan nyppäsyihin tms. Juti ei reagoi kuinkaan, vartoilee nätisti ja jatkaa matkaa, kun liina on selvitetty tai minä olen pystyssä :-)

Pellolla itse jäljestys on mennyt ok ja siinä ei ole suurempia ongelmia ollut, eikä toivon mukaan tulekkaan. Kulmatyöskentely on talvitauon aikana parantunut huimasti. Juti ajaa kulmat, eikä viime kesän tavoin aja kulmaan, tee tarkastuskieppiä ja kiepin jälkeen jatka jäljellä. Uutena hommana ollaan treenattu 45 asteen kulmaa, joka oli Jutille alkuun ihmetyksen paikka. Ensimmäisellä kerralla se törmäsi piikkiin ja tarkasti kuten normi 90 asteen kulmassa ja ihmetys oli suuri, kun jälki ei jatkunutkaan aimman mallin mukaisesti. Onneksi annoin Jutin tehdä oivaltamisen ihan itse ja selvisijän Juti kulmasta. Seuraavan kerran 45 kulma meni jo paremmin ja tänään jäljellä Juti oikeasti jäljesti kulman läpi. Pellolla isoin haaste on tällä hetkellä jäljelle lähtö sekä tolpata että ruudusta. Tolpalta lähtiessä Jutilta loppuu usko, kun en lähdekkään heti sen perään ja se on muutaman kerran palannut takaisin ennen kuin on edennyt 10m. Ruudussa Juti on jo oppinut etenemään kohti jälkeä, mutta tunnistusesine on tuottanut päänvaivaa. B jäljellä jälki nostetaan ns. ruudusta ja jäljen alussa on tunnistusesine, joka koiran on merkattava. Esineeltä jälki jatkuu. Jäljelle saa edetä vaikka esinettä ei merkkaisikaan. Juti on ilmaissut tunnistusesineet hienosti, mutta esineeltä jatkaminen on ollut epävarmaa. Juti on tehnyt samoin kuin tolpalta, edennyt melkein liinan mitan, seis ja lähtenyt tarkastamaan ja palannut melkein minun luo. No onhan tässä vielä viikko ennen koetta.. Asia mikä on hieman jäänyt treenaamatta - ehkä siksi, että olen useimmat jäljet itse - on maalimiehen ilmaisu. Tänään testattiin sitä ja Juti otti rullan ja lähti minun luo, sitten meni siitepölkkää liikaa kurkkuun ja Juti alkoi yskimään & pudotti rullan puolessa välissä. Oli palaamassa uudelleen ukon luo ja sai palkan siitä. No tärkeintä oli, että se otti rullan ja oli tulossa minun luo. Eiköhän se koe mene läpi tuollakin ilmaisulla. Jos sinne asti päästään, tai kun sinne asti päästään. Ei se jälki Jutista ole kiinni, minun vaan tarvitsee pysyä aisoissa ja olla ryssimättä Jutin työskentelyä. Kaiken kaikkiaan hienosti Juti on jäljestellyt, kesken ei ole jäljet jääneet.