Wappuleirillä sunnuntaina

Sunnuntaina päätin mennä peltotreenien sijaan metsään, mikä olikin hyvä päätös. Metsäjäljen lisäksi päästiin opettelemaan esineruutua Annen opastuksella.

Tein Urmolle itse jäljen, n. 300 m pitkä, matkalla kiemuroita ja suhmuroita, istuskelin välillä kannoilla ja mättäillä, kiipeilin maassa olevaa rukoa pitkin, nameja jemmailtuna ja muutama esine matkalla. Lopussa oli kissanruokarasia.

Ilmeisesti edelllisen päivän treenit ja yön biletys Kuukkiksen kanssa hieman olivat tasoittaaneet Urmon vetohaluja ja Urmo lähti jäljelle rauhassa. Urmo tutki jälkeä tarkasti, etsi makupaloja ja eteni jälkeä hyvin rauhassa. Olin aivan ällikällä lyöty, koska en muista, että ikinä olisimme päässeet ihka oikeasti jäljestämään. Jäi kyllä niiiiiiin hieno fiilis tästä jäljestä - ehkä me Urmon kanssa joskus oikeasti päästään ihan oikeasti jäljestämään.

Esineruutua en oikeastaan osaa opettaa. Juti on puolivahingossa oppinut ja hokannut mikä ruudun homman nimi on. Anne neuvoi aloittamaan esineruudun opettamisen joko niin, että appari vie esineen ja näyttää koiralle ns. näkölähtönä tai sitten niin että vien Urmon kanssa esineen yhdessä ja lähetän sen sitten hakemaan. Päädyimme kokeilemaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Vein esineen Urmon kanssa ruutuun melkein takarajalle ja palasin sen kanssa takasin etulaitaan. Otin Urmon sivulle ja lähetin hakemaan esinettä käskyllä "hae esine". Sinne ruutuun Urmo tuiskasi ja palasi esine suussa takasin. Tauon jälkeen tehtiin Urmon kanssa vielä toinen treeni, missä vein sen kanssa ruutuun kaksi esinettä. Nyt Urmo kävi hakemassa toisen minkä veimme yhdessä ja toisen esineen Urmo bongasikin etulaidasta ja toi sen minulle. Ellu ja Mosseveikka olivat myös metsässä treenaamassa ja heidän esineruutunsa oli kyllä upea. Nyt ainakin tiedän minkälaisen suorituksen haluan Urmon kanssa ruutuun.

Ennen poislähtöä käytiin Urmon kanssa etsimässä vielä pudonnut narupallo Urmon jäljen lopusta. Urmo on aiemmin hukannut aika muutaman kertaa pallonsa metsään ja hankeen, joten sillä taisi olla pieni hintsu mitä pyysin sen etsimään - eikä Urmolla kovin kauaa mennytkään, kun se jo palasinkin metsiköstä oma nartsapallo suussa.

Ennen kotiin lähtöä tein Urmon kanssa pienen pätkän tottista. Lyhyt seuraaminen ja sitten tehtiin hyppyä. Jätin Urmon istumaan esteen taakse ja menin toiselle puolelle pallon kanssa ja kutsuin käskyllä "hyppy". Tehtiin muutama tälläinen toisto ja sitten autoon ja kotsaa kohden.

Aivan mahtis leiri - kiitos Annelle, Erjalle ja Niinalle järjestämisestä!