Urmo tottelee

Keskiviikkona kävimme Urmon kanssa Johannan luona "kriisitottiksessa". Alkuun Johanna kyseli mitä sillä kertaa tehtäisiin ja kerroin meillä olevan ropleemaa paikkamakuussa ja jättävissä. Koska Johanna on aikas tarkkanäköinen eikä minun kertomani "ongelmat" oikein uponneet, aloitettiin seuraamistreenistä.

Ensimmäinen otos
Laitoin Urmon alussa maahan (käy) ja odota. Urmo nosteli kyynäriään ylös ja venkoili, mutta odotteli lopulta aloillaan. Sitten sivu ja lähdettiin tekemään seuraamista ja palkkaus patukalla. Palkan minulle siirto oli sitten show sinänsä, Urmo tärppi ja härkki ja sai siepit, kun laitoin patukkaa taskuun. Tässä kohden peli pistettiin poikki ja otettiin uusi komento. Johanna ilmoitti hauskaan suorasukaiseen tapaansa, että Urmolta on nyt kielletty kaikki mitä ei erikseen ole sallittu. Kaikesta kielletystä toiminnasta pakoite niin, että Urmon ei halua pakotetta vaan tekee mielummin oikein. (kyse on siis asioista mitkä Urmo osaa 100% varmuudella). Urmo on kehittynyt ja äijistynyt, mutta minä en ole oikein pysynyt perässä ja Urmo on päässyt ottamaan hieman omia vapauksia..

Nodiin.. Ja sitten jatkettiin. Seuraamisessa vaadin, että Urmon pää on korkealla ja se pitää paikkansa, lapa minun jalkani kohdalla. Johanna huolehti, että Urmo on suorassa. Tehtiin suoria ja käännöksiä vasemman kautta. Käännöksissä minä jäin hieman aikailemaan, mutta Johanna muistutti, että Urmo on niin nopea koira, että minä en mitenkään voi tehdä käännöstä niin nopeaan, etteikö se ehtisi mukaan. Urmo koitti luistella pään ylhäällä pitämisestä, kun toiminnasta seurasikin pakoite, pää alkoi pysymään kuten kuuluukin. Paikkaa Urmo koitti luistaa usempaan otteeseen eteenpäin, pakoite ja käsky välittämästi pienestäkin poikkeamasta. Oikeasta toiminnasta kehuja ja kun pieni pätkä meni mallikkaasti, hyvä - vapaa ja palkka.

Palkan irroituksessa Johanna neuvoi käskemään Urmon yksinkertaisesti istumaan - kiitos (tässä kohden palkan kuuluu olla minun kädessäni) - palkka taskuun ja sitten Urmolle käsky sivu tms. Yksinkertaista eikö totta ;-p Todellisuudessa tätä täytyi ihan pikkuisen hioa.. Urmolle ei ole ongelma istua palkka suussa. Kiitos - Urmolla ei tapahtunut mitään tai vaihtoehtoisesti se aloitti tärppimisen ja mälväämisen. Tässäkin kohden, kun sanoin Kiitos, jos palkka ei ollut minun kädessäni - pakoite ja käsky. Pari ensimmäistä luovutusta meni tahtojen taistoksi, mutta lopputulema oli, että palkka oli minulla ja Urmo istui paikoillaan.

Ensimmäisessä treenin aikana Johanna neuvoi puuttumaan kaikkeen mahdolliseen tärppimiseen ja poukkoiluun tai ihan mihin vaan ylimääräiseen mitä Urmo harrastaa. Sallittua on vain mitä minä käsken ja liikkeet toteutetaan niin kuin ne on opetettu - ei pienintäkään joustoa.

Toinen otos
Ekan treenin jälkeen Johanna neuvoi käyttämään reilusti ääntä ja tekemään todellakin selväksi Urmolle mikä on sallittua ja mikä ei. Urmon vietistä ei kuulemma tarvitse olla huolissaan, sitä piisaa. Urmo myös osaa asiat, joten asiat on vaadittava tekemään ja juuri niin hyvin, kun se ne osaa. Johanna sanoi, että Urmo kykenee tekemään tottiksen hiljaa, joten tämäkin on vaadittava siltä.

Ennen kentälle menoa laitoin Urmon maahan käy käskyllä odottamaan. Urmo hidasteli maahan menoa ja kerrankin olin ajan hermolla ja karjasin "perisuomalaisen käskyn" plus perään käy.. Ilmeisesti en kovin kauheasti karju kuitenkaan koirilleni, koska Urmo silmin nähden hämmentyi ja tipahti niille sijoilleen :-D

Sitten sivu ja seuraamista, nyt pää pysyi ylhäällä, mutta paikasta Urmo koitti luistaa, palaute heti ja alun luistelun jälkeen myös paikka alkoi pysymään. Palkan luovutus sujui sata kertaa paremmin kuin ensimmäisellä kierroksella. Urmo sai hienosta toiminnastaan harvinaisen taisteluleikin palkaksi ja siltikin palkka siirtyi minun haltuuni ilman ylimääräisiä peliliikkeitä. Nyt puututtiin samalla ääntelyyn. Sanoin sivukäskyn ja jos Urmo päästi äänen - en liikkunut mihinkään. Kun Urmo hiljeni, lähdin liikkeelle antamatta uutta käskyä. Jos taas Urmo oli hiljaa, kun sivukäsky tuli, lähdettiin heti liikkeelle.

Liikkeestä maahan menoja tehtiin pari kappaletta. Ensin niin, että perusasennosta käskin Urmon maahan-sivu-maahan ja sitten sivu niin, että lähdin suoraan käskyn sivu annettuani liikkeelle. Sitten pieni pätkä seuraamista - käsky maahan - ja jatkoin itse matkaa taakse katsomatta. Näitä tehtiin kaksi kappaletta ja Johanna kertoi Urmon tipahtaneen niille jalansijoilleen käskyn kuultuaan. Eli eipä ole ongelma itse liikkeen osaamisessa vaan siinä, että eipähän Urmo ole katsonut vaan tarpeelliseksi mennä maahan.. Nyt kun minä opettelin tiukempaa rajan vetoa ja kaikki ylimääräinen oli kiellettyä - alkoivat Urmolla muutkin liikkeet palautua mieleen.

Lopuksi tehtiin vielä paikkamakuutreeni niin, että siirryin itse liinan mitan verran (n.5m) Urmon eteen. Johanna häiriköi Urmoa huutelemalla ja kutsumalla ja härnäämällä patukalla. Aina, kun Urmo päätyi ratkaisuun, jossa otti kontaktin minuun - kehuin. Jos se seurasi muuta viihdettä, olin hiljaa. Jos Urmo lähti paikaltaan tai teki edes pienen melkilähdön, pakoite ja jumalaton noituminen, käsky maahan. Kun Urmo päätyi ratkaisuun, että piti kontaktia minuun, häiriöstä huolimatta, hetken aikaa - vapautus ja Johanna nakkasi Urmolle patukan palkaksi. Ensimmäisellä kerralla Urmo koitti karata ja teki muutaman melkilähdön. Toisella kerralla Urmo ei enää koittanut karata paikaltaan, mutta teki pari melki lähtöä. Toisella kerralla, näitä paria melki lähtöä lukuun ottamatta, Urmo haki kontaktia nopeammin ja palkkaamaankin päästiin huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisellä kertaa.

Olipa hyödyllinen reissu - valoa on kuin onkin tunnelin päässä :-) Nyt minun täytyy olla skarppina ja siirtää tämä johdonmukaisuus niin kotielämään kuin sitten kentällekin. Ja muistaa olla lipsumatta missään kohtaa. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta kaippa ihminenkin on oppiva eläin.. Se mikä oli kaikessa tässä positiivista oli, että Urmo ihan oikeasti osaa tehdä opettamani liikkeet oikein ja erityisesti seuraaminen on jotain aivan ihmeellistä. Kannatti viilailla pilkkuja Urmon ollessa penneli ja nuorimies :-) Ja nyt minun täytyy unohtaa, että Urmo on nuorimies ja hyväksyä se, että Urmo on jo iso mies ja vaatii sen mukaisen ohjaamisen.