Jälkileiri Kiteellä 1.-3-10-10

Urmon ja Jutin kanssa osallistuttiin jälkileirille, jossa kouluttajina toimivat rajan koiramiehet. Koko viikonloppu samaan kirjoitukseen, joten tule piiiiiiitkä sepostus :-) Perjantaina ei varsinaista koulutusta, luennon lisäksi, ollut. Ajomatkan jälkeen ei luennot illalla ihan napnneet, joten porukassa päätimme kuunnella kovanmaanjäljenajosta ja jättää pimeänjäljen teorian väliin.

Ihan kauheasti uutta asiaa ei kovanmaanajosta tullut, lähinnä käsiteltiin pennun koulutusta. Ylipäänsä neuvottiin käyttämään nälkää motivaattorina ja luennoitsija neuvoi aloittamaan namilla, esim. mikrottu jauheliha. Pennulla ja nuorella opettelevalla koiralla kannattaa pitää treenaus ja paastopäivä säännöllisesti, 3 päivää jäljenajoa, 4 päivää taukoa ja jäljenajoa edeltävä päivä paastoa. Saatan olla pöpelikössä, mutta en kyllä ala pelamaan enempää namilla kuin tähänkään asti. Vaihtoehtoisena konstina neuvoi käyttämään namin lisäksi jäljentekijän hajua pisarana.

Pointtina jäljen opettelussa ja myöhemminkin on, että koira pitää jäljen mitä on lähtenyt ajamaan, vaikka harhoja tulee tai alusta vaihtuu. Harhojen opettelussa käyttivät jäljestystä esim. koulun pihalla juuri kun koulu / välitunti on loppunut, jolloin jälkiä on varmasti paljon. Alkuun harha on aina ajettavaa jälkeä vanhempi. Jälki aloitetaan aina puhtaalta alueelta, jotta koira saa jäljen ominaishajusta kiinni ennen kuin siirytään vaativammalle alustalle. Vastaavasti, jos koira ottaa mielellään eläinten jäljen, niin jälki tehdään alueelle missä varmasti on eläinten jälkiä. Hyvä vinkki tuoreen harhan opetteluun oli, että esimerkiksi esinellä apuohjaaja käveleekin koiran ja ohaajan ympäri, jolloin koiran jatkaessa jäljestystä sen on ensin selvitettävä tuore harha.

Esineilmaisusta oli keskustelua ja mielenkiintoinen kommentti oli, että yleisin virhe esineiden harjoittelussa on, että aloitetaan isolla esineellä tai vanhoilla kepeillä, jossa on hajua paljon. Esineilmaisu kannattaa harjoitella kovanmaanajon yhteydessä pienillä esineillä. Pointtina on, että kun koira oppii etsimään ja ilmaisemaan pienet esineet jäljeltä - se varmasti ilmaisee ne isot vahvasti haisevat.

Talvella jäljestys on myös suositeltavaa aina -10 C asteeseen. Lumessa ei haise maa vaan siihen jää vain ja ainoastaan jäljentekijän hajua. Lumisessa maassa, jos haluaa varmistua, ettei koira aja silmillä, kannattaa valita kova esim. lingottu / aurattu pohja.

Lauantai

Lauantai aloitettiin tekemällä lyhyet jäljet koirille metsään. Jälkien piti olla sellaiset, mitä yleensää tehdään. Teimme Karin kanssa ristiin jäljen, niin että jäljentekijä pääsi jäljen päähän. Jutille en tehnyt metsäjälkeä, koska halusin ennemminkin oppia tarkkaan jäljenajoon ja tiedän, että tuore metsäjälki ei tähän tarkoitukseen oikein sovi. Jäljet jätettiin vanhenemaan ja siirryttiin soralle.

Kouluttaja neuvoi tekemään makupalatetut suorat. Jutin kohdalla hieman mietin, koska alusta ei ollut uusi ja yleensä tiuhat namit häiritsevät sitä ja Juti keskittyy vain namin metsästykseen. Tein kuitenkin kouluttajan ohjeen mukaan Jutille ja Urmolle jäljet.

Jutin jälki, tolpalta lähdettiin kuten ennenkin ja Juti oli taivaassa, kun namia piisasi. Hiekka namissa häiritsi ja alkuun Juti räki hiekkaa minkä ehti.. Ja koska se on tosiaan AHNE niin yhtään namia ei voinut ylittää ja osan nameista Juti kaivoi maasta, kun ei voinut niitä muka napata muutoin. Eli jäljellä Juti keskittyi vain namien metsästykseen ja noin 20 cm kuoppien kaivuuseen. Kouluttaja lohdutteli, että kyllä Jutikin voi oppia ajamaan jälkeä, kun vaan pidän sitä nälässä ja ajan namijälkiä.. En taida tätä neuvoa noudattaa ;-D

Urmon ekalle jäljelle mentäessä kysyin neuvoa rauhoittamiseen ennen jäljen ajoa. Kouluttaja sanoi, että Urmoa ei missään nimessä kannata laittaa maahan, koska se patoaa vaan itseensä virtaa ja ei keskity sitälään vähää. Neuvoi silittelemään leuan alta, vahän kuin patukan pitämisessä ja sitten siitä jäljen ajoon. Tämä neuvo toimi, Urmo ihan oikeasti rauhoittui. Jäljen ajo oli kyllä enempi ryysäämistä, Urmo ei tod ajanut jälkeä vaan eteni hajuvanassa. Kouluttaja neuvoi vaihtamaan namin jäljelle, loppupalkkana ollut kissanruoka jäljelle. Tein uuden jäljen sille ja lopputulema oli sama, sillä erotuksella, että Urmo söi puolet namista.

Urmon metsäjälki meni Urmomaisesti. Urmo nosti hienosti jäljen ja lähti etenemään. Annoin sen mennä reippaasti ja ensimmäisen esineen se merkkasi ja juoksi yli niin nopeasti, että en ehtinyt pihaustakaan päästämään. Seuraavan esineen merkkasi ja ilmaisi. Kouluttaja käski minun himmata Urmon vauhtia ja sitten Urmo teki stopin. Tämähän meillä on ropleemana, ja ei kouluttajalla ollut siihen mitään vinkkiä.. Urmo nosti jäljen sitten uudelleen ja päädyttiin jäljellä ukolle. Ilmaisu oli hieno. Kouluttajan mielestä Urmo on liian päämäärähakuinen ja itse jäljestä on saatava sille mielenkiintoisempi ja päämääräästä taas sitten toissijainen. Tämä neuvo sotii hieman taas sitä mihin me pyrimme. Pelastuskoiralla tärkein nimenomaan on se päämäärä, mutta toisaalta sinne ei pääse ellei se jälki pysy tallessa ja ole tärkeä. Lisää mietittävää :-) Kouluttaja neuvoi tekemään Urmolle nyt kovanmaan jälkeä ja palaamaan metsään vasta, kun ajo sujuu. Urmolle kouluttaja neuvoi tekemään vautisuoran loppupäivällä.

Eko teki Jutille jäljen "metsään". Jäljen oli tarkoitus olla sellainen, että Juti joutuu tekemään töitä ja että se joutuu ajamaan tarkaan, jotta jälki ei huku. Juti nosti jäljen tienpenkalta ja lähti ajamaan. Jälki kulki metsän kautta metsätielle. Metsäosuudella oli ojan ylitys ja 45 kulmia, jotka olivat Jutille helppoja. Kun päästiin metsätielle, Juti tarkensi eikä siinä ollut onhgelmaa. Metsätieltä 45 metsään ja 45 takaisin hiekka-alueelle. Hiekka-alueella Juti joutui todella tekemään töitä, jotta sai oikean jäljen paikallistettua. Alueella olevat 2 ihmistä häiritsivät selkeästi Jutia ja se oli menossa usempaan otteeseen näiden luo. Lopulta Juti jatkoi jälkeä ja loppupalkka oli noin 30 m päässä. Jäljellä oli esineenä patteri, jonka Juti ilmaisi puhtaasti, kuten pellollakin.Metallisia esineitä Juti ei ole oikein tykännyt ilmaista, mutta nyt ei kyllä ollut mitään ongelmaa. Nyt kouluttaja olikin sitä mieltä, että Jutille pitää vain tehdä haastavampia treenejä, se osaa jäljestää ja pitää jäljestä todella hyvin huolta ;-p Häiriötä pitää harjoitella enemmän.

Urmon vauhtisuora oli noin 200 m pitkä tuore jälki, jossa oli namina nakkeja. Jäljen annettiin vanheta noin 30 min. Urmo nosti jäljen ongelmitta ja sitten lähdettiin. Suora meni vauhdilla ja kaikki nakit jäivät jäljelle. Tosin ehkä Urmon salaa vetämät 800g nakkeja saattoi vaikuttaa ruokahaluun jollain tapaa..

Päivän päätteeksi teimme vielä jäljet muhimaan yön yli. Yön yli jälki olisi 14-16 h vanha, kun se sunnuntaina ajettaisiin. Kun jälki on noin vanha, siinä ei ole enää yhtään maasta tulevia hajuja vaan kaikki haju mitä jäljessä on, on jäljentekijän hajua. Kouluttaja mietti kannattaako Urmolle tehdä tuollaista jälkeä, epäili että Urmolla ei ole hajua jäljestyksestä niin paljon, että kannattaa. Olen varmaan kaamea oppilas, mutta päätin, että Urmolle tehdään jälki, sittenhän sen näkee onko Urmolla oikeasti hajua mitä se tekee vai ei. Jos Urmo ei nosta jälkeä niin se ei nosta ja jos taas nostaa ja ajaa aina parempi. Ainakin minä saan siitä tietoa missä mennään. Kyseessä siis oli lyhyet jäljet. Urmolle noin. 200 m pitkä loiva kaari ja Jutille 400-500m pitkä jälki, missä oli yksi kulma. Ryhmässä tehtiin jäljet ristiin, jotta jokaisella koiralla on vieraan ihmisen tekemä jälki.

Sunnuntai

Sunnuntai aloitettiin ajamalla yönyli jäljet.

Juti nosti jäljen ongelmitta ja lähti ajamaan. Sillä oli virtaa ajamisessa ja tuhina vain kävi, kun se pisteli menemään. Esineen ilmaisi hienosti ja esineeltä lähti tarkasti eteenpäin. Kulmassa vaihtui alusta ja siinä Juti tarkensi ja vartaili hajuja tarkkaan ja taas lähdettiin. Lopussa palkkana oli kissanruokarasia, jonka Juti merkkasi, mutta olisi jatkanut jälkeä eikä malttanut ilmaista. Vaadin sen kuitenkin takasin rasialla ja kun Juti kiinnostui siitä niin palkkasin rasialla. Vapautin sen nakkaamalla kepin. Kouluttaja oli ihmeissään Jutin jäljen ajosta ja sanoi, että Jutille on vaan laitettava lisää panosta kehiin. Ajoi kuulemma niin hienosti ja piti tarkkaan huolta jäljestä. Sanoi vielä, että ennen kuin leiri loppuu niin Jutille tehdään asvaltille jälki jäljentekijän hajulla vahvistettuna niin pääsen sitten treenaamaan kotona asvaltilla ajoa.

Urmo, jota kovasti epäiltiin, että ei suoriudu tehtävästään, toimikin niin kuin olin ounastellut. Nostettiin jälki tienvierustan penkalta ns. janalta. Urmo etsi kokoajan aktiivisesti jälkeä ja kun törmättiin jälkeen se kääntyi suoraan jäljelle ilman pienintäkään epäilystä. Jälki mentiin vauhdilla, mutta nyt Urmo piti jo huolta ajamastaan jäljestä. Jälki oli hieman vaativampi kuin oli tarkoitus ja metsästä törmättiin heinittyneelle Uralle, missä oli 90 kulma. Jäljentekijä oli astunut jäljeltä askeleen sivuun ja jättänyt loppupalkan keskiosan heinikkoon. Urmo meni tästä yli ja jatkoi tielle jälkeä pitkin. Kehuin Urmoa ja palattiin purkin luo missä palkkasin sen. Nyt kouluttaja taas oli sitä mieltä, että Urmo osaa ja sillä on motivaatio ajaa jälkeä. Ei osannut neuvoa jatkotreeniksi muuta kuin kovanmaan ajoa ja sitä, että jäljelle on laitettava nameja mitkä Urmosta on oikeasti herkkua. Urmon kohdalta lopetin viikonlopun jälkitreenit tähän. Urmo osaa ajaa jälkeä, mutta mikä sitten mättää, kun metsässä me hukataan jälki tai sitten Urmo tekee tenän ja jatkaa sitten jossain vaiheessa. Tämä jäi arvoitukseksi. Onneksi Keijo oli tulossa jälkiviikonlopun jälkeisenä torstaina, joten luotan, että saan vastauksia tähänkin.

Jutin kanssa testattiin asvalttijälkeä. Jälki alkoi nurmelta ja kulki asvaltin kautta toisella puolen olevalle nurmelle. Juti nosti jäljen hienosti ja ajoi nurmella ongelmitta, kunnes törmäsi asvaltin reunaan. Siinä tuntui, kuin Jutille olisi tullut näkymätön sinä vastaan ja se arpoi ja arpoi mihin jälki jatkui. Lähti kuitenkin ajamaan, mutta jokaisessa kohdassa missä jälkeä oli vahvistettu suihkauksella jälkentekijän hajua, Juti väisti. Ne askeleet, joita ei oltu vahvistettu, Juti ajoi ongelmitta. Kun päästiin takaisin nurmelle, Juti ajoi taas kuten ennnenkin. En ole muistaakseni aiemmin ajanut asvaltilla Jutin kanssa ja tiedän, että uudet asiat ottavat sillä hetken aikaa. Käytös oli kuitenkin hieman outoa, olisiko hajua ollut niin paljon enemmän vahvistetuilla askeleilla, että se hämmensi Jutia vai mikähän tuossa oli niin outoa. Tiedä sitten. Täytyy testata uudelleen itse.

Ihan kiva leiri, vaikka mitään maata mullistavaa ei selvinnytkään. Se selvisi, että teemme omissa treeneissä liian helppoja jälkiä. Enemmän mutkia, kaaria, sykkyrää tms. erilaisilla alustoilla kehiin pituuden sijaan.

Niin ja Urmo & Juti käyttätyivät leirin ajan mallikkaasti. Vaikka mökissä oli 2 pentusta, 6kk narttu ja 9kk uros sisätiloissa, niin Urmokin malttoi käyttäytyä vaikka nelikko oli samaan aikaan oleskelutilassa. Pentuset olivat pääsääntöisesti makuuhuoneessa ja silloin Urmo kävi tasaisin väliajoin tarkastamassa nuuskimalla oven alta, että pennelit ihan oikeasti ovat vielä tallessa.

Ilmeisesti jotain aivotyötä koirat viikonlopun aikana tekivät, koska kotimatkalla molemmat vetivät sikeitä eivätkä eväänsä liikauttaneet, kun pysähdyttiin kahveelle. Vasta viimeisessä käännöksessä ennen kotipihaa Urmon pää nousi häkissä :-)