Pitkästä aikaa oltiin treenaamassa ihan ulkosalla. Päätin Jutin kanssa tehdä jälkeä. Ei täältä lumet mihinkään ole vielä kadonneet, metsästä löytyy vielä puoleen reiteen, mutta tiet ovat sulaneet hyvin. Jälki oli lyhyt ja pointtina oli vain, että edetään jäljen suuntaisesti, jos Juti jäljestää niin sitten mennään jäljellä. Jälki itsessään oli 200 m, josta ensimmäinen 100 m hiekkatiellä ja toinen 100 m mutaliejussa. Jäljen tekijän piti alunperin jäädä tuon 100 m jälkeen piiloon, mutta oli päättänyt sitten mennä "kuivempaan" paikkaan.
Juti lähti haravoimaan ja oli hieman epäuskoisen oloinen, koitti löytää jälkeä, joka lähtisi pois tieltä. Nappasi sitten jäljen jota lähti seuraamaan, ensimmäisen 100 m meni hienosti ja se ihan oikeasti eteni jäljellä. Mutalillinkiosuudelle Juti kääntyi jäljen suuntaisesti, mutta tässä ei enää ajanut jälkeä. Edettiin kuitenkin aivan oikeaan suntaan Jutin opastuksella. Lumipenkan kohdalla Jutille iski epäusko, että ukko tosiaankin on aivan muutaman metrin päässä. Juti tuijotti ja tuijotti ja tuijotti, kunnes lopulta sai normaalit sieppinsä ja sinkosi ukon luo, otti rullan ja tuli minun luokseni. Kelpo treeni ja hienosti Juti etsi tieltä jäljen mitä pitkin edettiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti