Seppo Hurstin tottisseminaari

Osallistuttiin Urmon kanssa tottisseminaariin Leppävedellä. Kouluttajana oli Seppo Hursti.

Pohdin pitkään mitä juttuja Urmon kanssa tekisin. Ajatuksena oli kysyä neuvoa noutoon ja ehkä seuraamiseen tai paikalla pysymiseen. Pläänit menivät sitten hieman uusiksi, kun alkuun kerroin minkä ikäinen urmo on ja missä meillä on probleemaa (kekkulointi tms. ennen kuin edes päästään alkuun). Urmo kävi hieman verran kierroksilla ja meillä oli normaali sähläyssäätö sisääntulo maneesiinkin ja mainitsin tuon kekkaloinnin meidän yhdeksi ongelmistamme.

Seppo otti ensimmäisenä käsittelyyn kekkuloinnin seuraamisharjoituksen kautta. Patukka käskytettiin taskuun ja kehiin otettiin ruoka. Herkkuna minulla oli mukana verilettua.

1. Harjoitus
Aivan perusharjoitus imuuttamisella. Urmolle käsky sivu ja samalla autoin Urmon kohdilleen imuuttamalla namilla. Kun paikka oli ok, kehu ja palkka ja Urmo sai natustaa sapuskaa hanskasta. Sitten nyrkki kiinni ja pysäytyshetki, kehu ja palkka. Muutama tälläinen toisto ja vapautus.

En olisi uskonut, että Urmo malttaa laskea itsensä ja alkaa keskittymään ruoalla ja nopeaa. Olemme tehneet näitä, kun Urmo oli penneli ja Urmo kyllä muisti mikä oli homman nimi,mutta minä en.. Isoin haaste oli muistaa pelata namin kanssa ja huolehtia siitä, että homma pysyy kirjaimellisesti hanskassa.

2. Harjoitus
Tehtiin samaa kuin yllä olevassa harjoituksessa, mutta yhdistettynä seuraamiseen. Noin viisi askelta seuraamista imuuttamalla. Olen tehnyt paljon treeniä missä en käytä kättä apuna ja Urmolla ei ollut ongelmaa seurata namikättä, mutta jälleen minulla oli hieman hakemista. Unohdin, että Urmo pitää ottaa käteen mukaan ja lisäksi olen tottunut heiluttamaan kättä kävellessä, joten tuppasin tekemään niin nytkin.. Sepon huomautuksilla ja todellisella skarppauksella imuutus lähti käyntiin ja Urmo teki nätisti työtä käskettyö. Ei ääntämistä tai kekkulointia. Liikkeestä pysähtymisessä sain aikaiseksi vinoja perusasentoja juuri imuutuskäden liikkeillä. Liike ei Urmolla tarvinnut olla lainkaan iso vaan se reagoi aivan minimaalisen pieneen ranneliikkeeseen.. Noottia tuli myös minun yläkropasta eli käännän taas rintakehää koiraan päin. Jee, mitä virheitä olenkaan keskenäni treenatessa saanut taas aikaan. Tehtiin muutama tälläinen muutaman askeleen toisto.

1 ja 2 Harjoituksessa Seppo teki huomion, että pidän kättäni liian takana. Kun siirsin kättäni eteenpäin, paikka ja seuraaminen paranivat todella paljon. Urmo on kyllä niin iso koira, että en itsekään sitä aina muista. Nyt täytyy kyllä keskittyä tähänkin, etten sitten tämmöisillä saa isoja virheitä aikaiseksi..

3. Harjoitus
Tässä treenissä Seppo neuvoi kuinka saan padottua Urmoa ruan avulla. Ensin tämä tehtiin perusasennossa niin, että tein kuten ekassa harjoituksessa paitsi, että kehun ja palkan jälkeen nostin kättä hitaasti ylöspäin. Tarkoituksena oli, että Urmo keskittyy paikalla olemiseen ja patoaa itsenä (on hiljaa ja valmiina toimintaan, joka solullaan <- mun tulkinta siitä mitä Urmossa tapahtui ei mikään virallinen termin käännös.. ). Kun olin hitaasti nostanut kättä ylös, toin sen takaisin alaspäin siihen kohtaan mistä lähdettiin, sitten kehu ja palkka. Muutama tälläinen harjoitus ja vapautus. Urmo toimi treenissä juuri niin kuin kuuluukin. Kun käsi lähti ylöspäin - jos mahdollista Urmo pisti huulensa entistä tiukemmin yhteen - odotti mitä seuraavaksi.

Kun minulle oli idea selvillä, sama tehtiin harjoitukseen 2.

4. Harjoitus
Ennen kuin noutamista voidaan harjoitella pitää se luovutusasento, jossa meillä on ongelmaa, olla kunnossa. Seppo halusi ensin nähdä miten Urmo tulee minun eteeni istumaan ja käski ohjata käsillä oikeaan kohtaan sekä syöttää vuoroin molemmista käsistä namia. Tälläista treeniä olemme tehneet Urmon kanssa paljon ja tähän pisteeseen asti meni hyvin. Urmo odotti niin kauas, kunnes kutsuin sen luokse, tuli oikeaan kohtaan istumaan ja naposteli herkut. Sitten tulikin uusi juttu mitä ei oltukaan tehty ja ei onnistunut. Eli tähänkin yhdsitettiin treeni 3. Nostin käsiä hitaasti ylös ja tarjoitus oli, että Urmo istua napottaa minun edessäni, keskittyy, keskittyy eikä liikauta evääkään, eli ilmeisesti taas sitten patoaa ;-p. Urmolle tämä oli uusi juttu ja kun lähdin nostamaan käsiä ylöspäin - Urmon keskittyminen herpaantui ja se vaihtoi asentoaan. Ei sitten otettu Urmon kanssa enempää noutamiseen liittyvää ja Seppo kehotti tekemään tuon edessä istumisen valmiiksi ja sitten vasta siirtymään noudon opettamiseen. Hän sanoi myös, että nuo seuraamistreenit ja sivulla tehtävät / vahvistettavat harjoitukset saattavat turhaan tällä hetkellä sotkea tuota edessä olemista.

5. Harjoitus
Seppo tiedusteli vielä ollaanko tehty jättäviä liikkeitä ja pyysi nähdä liikkeestä istumisen. Tehtiin Urmon kanssa liikkeestä istuminen ja se meni ok. Ja ilmeisesti myös kouluttajankin mielestä. Tai ainakaan ei tullut muuta kommenttia kuin hetken hiljaisuus ja "se oli hyvä", voidaan lopettaa.

Muita kommentteja mitä saatiin noiden lisäksi:

Urmo on hyvin tempperamenttinen, joten minun pitäsi olla äärimmäisen rauhallinen kaikessa toiminnassa sen kanssa.

Ruoka patukan tilalle tähän tilanteeseen. Eli rauhallista toimintaa.

Vaikka treenaan ruuan kanssa niin kuitenkaan ei pelkästään rauhallista menoa. Urmon pitää kuulemma päästä toteuttamaan itseään, joten tarvitaan sitä riekkumista ja hillummista väliin vaikka sitten itse treeni lunkilla meiningillä.

Koiran ikä/ikäkausi ei vaikuta koulutukseen - ohjaaja on se joka vaikuttaa ;-p

Oli hyödyllinen seminaari minulle ja Urmon kanssa oli kiva olla harjoituskoirana. Alkuun jänskätin mitä tuleman pitää, sillä Urmolla oli ihan pikkusen jengaa halliin tullessaan ja en meinannut saada sitä mitenkään järjellisesti hallintaan. Tosin sitä vartenhan tuota oppia käydään hakemassa, jotta konsteja tulee taskuun usempia ja on kiva kuulla useita eri näkemyksiä.

Erityisen ylpeä olen siitä mitenkä Urmo oli paikallaan. Seppo neuvoi laittamaan vietikkäämmän ja kuumemman koiran maahan odottelu ja keskustelu ajoiksi, ja taas matalaviettisen koiran on hyvä antaa vaan olla - ilman käskyä. Tein ohjeen mukaan ja Urmolla ei ihan kaikista parhaiten ole hanskassa paikallaan olo. Paitsi nyt se meni maahan käskystä tai käsimerkistä ja oli rauhassa paikalla maassa, kunnes vapautin sen. Jos vaikka joskus saadaan paikallaolokin kuosiin :-D

Tuomo otti Urmosta muutamia kuvia, joten niitä sitten jahka saan ne itselleni.

Kysyin myös kuinka tämän sorttisella koiralla saa kantamisliikkeen niin varmaksi, että ei heilahda kilpailukieltoa. Seppo kuulemma ottaisi mielummin kilpailukiellon 8-I Kyl Urmo kaunisgeeliturkki vielä näyttää näille käyttismalifanaatikoille.. B-) Sain sitten ihan kyllä järkevän vastauksenkin. Seppo sanoi, että tärkeintä on vain treenata, siedättää, treenata, siedättää ja taas kerran treenata ja siedättää. Ongelma meillä ei niinkään ole kantamisessa vaan enemmänkin maahan laskemisessa (enemmänkin vieraalla kuin minulla), jossa Urmo mielellään kiepahtaa ja on valmiina tärppäämään tai sitten jo tärppää. Seppo neuvoi aloittamaan siedätyksen ja treenaamisen niin, että vieras kantaja laskee Urmon korkeammalle tasolle, jolloin kantaja ja Urmo ovat kutakuinkin samalla tasolla. Tässä vieras ei joudu heti "kaatumaan" Urmon päälle laskiessaan sitä maahan. Kun laskemin korokkeelle onnistuu hyvin, siirrytään eteenpäin niin että loppupelissä Urmon voi laskea maahan ja se sietää ns. päälle kaatumisen.