Pitkästä aikaa jälkitreenit ja oli pimeää.. Jännä oli huomata kuinka pimeä vaikutti omaan toimintaan metsässä. Koiran perässä ollessa ei ollut ihan kovasti mitään havaintoa missä mennään. Onneksi oli apuohjaaja.
Kari oli tehnyt Artulle jäljen ja minun oli tarkoitus testata jäljen ajoa Artun kanssa. Jo lähdössä Arttu oli sitä mieltä, että ei Karia voi hylätä.. Merkkasi jäljen ja eteni pari askelta, mutta oli heti palaamassa takaisin Karin luo. Päästiin kuitenkin matkaan ja ensimmäinen esine löytyi. Edettiin jonkin matkaa, kunnes tuli kiven koloja, joissa kompastelin urakalla. Arttu ei oikein digannut tästä ja totesi, että ei sitten mennä, kun nypit. Poistui jäljeltä ja palattiin tielle.
Kari oli tehnyt Jutille jäljen ja lähdettiin Tuomo perässä metsään. Juti lähti jäljelle ja edettiin normaaliin tapaan aivan kuin tässä välissä ei mitään pidempää jäljestystaukoa olisi ollutkaan. Esineitä löytyi kolme – jäljellä oli lisäksi vanha esine, eikä Juti vieläkään mennyt lankaan. Hyvä Juti! Jälki kaarsi tielle päin ja sitten Juti hylkäsi jäljen ja olisi vetänyt ilmavainulla tielle. Palattiin takaisinpäin ja koitin saada Jutin ottamaan uudelleen jäljen. Ei onnistunut, Juti veti nokka ilmassa vain tielle. Ja eihän se väärinkään toiminut, kun Kari oli tien toisella puolen autossa, eli ukkoahan me etsittiin.. Täytyy olla Jutin kanssa tarkempana, että se ei pääse jäljestystreenissä etenemään noin. Kun oikeinhan se toimi, mutta kun tuota jäljen ajoakin tarttis treenata. Täytyy muistaa harjoitella jäljen ajoa niin, että lähistöllä on häiriöihmisiä (ei jäljentekjiää). Mutta hyvin Juti kyllä meni ja vaikka en ihan kauheasti sitä nähnyt metsässä niin kummasti on oppinut jo tuntemaan liinasta, koska ollaan jäljillä tai esineellä tai koska se tarkastaa kulmaa tms.
Urmon kanssa en lähtenyt jäljille. Haluan sen kanssa treenata perusteet ensin ihan näkösällä kuntoon, ennen kuin lähden muuta soveltamaan. Tehtiin sitten ilmaisuharjoituksia pilkkopimeässä. Ukko oli istumassa, kyykyssä ja pötköllään. Ensimmäisen kerran Urmolla ei ihan liike lakannut ja se hieman törmäsi, mutta siirtyi taaksepäin ja aloitti haukun. Muilla kerroilla varoi törmäämistä ja ei koskenut. Hyvät haukut iltaruuan eteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti