Jutin tottikset parilta viikolta

Jutin kanssa on myös parin viikon aikana treenattu niin tottista kuin maastoja. Kirjaan nyt Jutinkin tottistelut ja maastot erikseen omiin yhteenvetoihin. Jutin kanssa olen keskittynyt tottiksessa siihen, että vire ei missään kohtaa pääse laskemaan ja että saan Jutin aina autoon silloin, kun ilo on ylimmillään. Välillä kyllä sydäntä särkee, kun Juti olisi innoissaan tulossa vielä toiselle kiekalle ja olen päättänyt jo että yksi kiekka riittää.. Mutta on Juti sitten ollut kahta innokkaampana tekemässä hommia seuraavalla kertaa.

Jättäviä liikkeitä olemme treenanneet Jutin kanssa Johannan opastamalla tavalla ja mielestäni liikkeistä on tullut täsmälliset. Olen keskittynyt palkkaukseen ja siihen, että Jutilla pysyy moottori käynnissä ja kierroksilla. En ole vielä yhdistänyt uudelleen jättäviä liikkeitä seuraamiseen vaan olen treenannut vain liikkeitä ja seuraamista erikseen.

Seuraamisessa olen pitänyt taukoa. Toki olemme seuraamista harjoitelleet, mutta lähinnä perusasentoja ja hyvin pieniä pätkiä harjoitusten välissä. Palkkaus aina patukalla. Nyt kun periaatteessa ei olla Jutin kanssa hinkutettu seuraamista, Juti onkin omaehtoisesti lähtenyt tarjoamaan seuraamista ja hakenut paikkaa oikeaan kohtaan. Mielestäni seuraamisen paikka on parantunut, edelleen Juti mielellään edistää, mutta esimerkiksi pysähdyksessä ei jää haahustelemaan ”sinne jonnekin”, vaan korjaa vauhdilla itsensä oikeaan perusasentoon. Lisäksi Juti on alkanut oikeasti seuraamaan minua, eikä päinvastoin. Tai sitten minä olen lakannut seuraamasta Jutia.. Täytyy kyllä Jutinkin kanssa päästä valvovan silmän alle, jotta saan ihan oikean arvion onko oikeasti edistytty vai kuvittelenko vain.

Luoksetulossa olemme Jutin kanssa harjoitelleet loppuasentoa. Olen vaihdellut luoksetultavaa matkaa ja siirtänyt käsiä jo enemmän sivulle kuin keskelle. Ainoa minkä huomasin, että on vahingossa tullut lisäksi on, että Juti törkkäsee oikeaa kättä istuessaan eteen. Muutoin luoksetulon paikka on parantunut. Juti tulee pääsääntöisesti suoraan ja hieman tiiviimmin kuin mitä aiemmin. Ja syöttelypalkka on sille mieleen… Juti on hauska, kun odottaa hyvää ja vapaata ja sitä kummalla kädellä nyt alkaa syöttely. Jokaisen makupalan jälkeen se ottaa uudelleen katsekontaktin ja taas nami. Kovin harras hetki :-) Mutta tämä tuntuu treeninä toimivan. Saas nähdä mikä homma on saada syöttely hommasta pois, ilman että tuo varmuus tekemisestä alkaa horjua.

Kotiläksyjen lisäksi olemme Jutin kanssa tehneet aina jotain kivaa ja erilaista on treenattu esimerkiksi pk – esteitä. Muutoinkin Jutin kanssa treenaaminen on muuttunut enemmän kivaksi tekemiseksi. Hetkeen en ole huomannut paineistumista mihin sillä on ollut taipumus. Olemme saaneet enemmän onnistuneita treenejä ja harjoituksia kuin epäonnistumisia. Toisaalta Juti ei enää saa slaagia, jos homma meneekin pieleen. Pk-hypyssä esimerkiksi Juti koitti alkuun ponnistaa esteen päältä. En hyväksynyt ja palkkaa ei herunut, vaan otimme uudelleen. (Tässä harjoituksessa appari piti Jutia toisella puolen ja minä hetsasin patukan kanssa toisella puolen.) Juti teki kolme hyppyä niin, että ponnasi esteestä vauhtia. Neljännellä toistolla se jo hieman funtsi mikä on homman juju ja lähti hitaasti hypylle ja ponkasi ilmavasti yli. Ja bileet pystyyn! Onneksi olen hokannut, että tuo hidastelu tehtävän toteutuksessa ei ole Jutilla ollenkaan pahasta, se on Jutin tapa miettiä uutta ratkaisua. Jutin täytyy antaa rauhassa tuumata ja toteuttaa uusi vaihtoehto tehtävän suorittamiseksi. Ja yleensä sieltä tulee minun haluamani versio tehtävän toteutuksesta :-)