Jutin kanssa PeRa A kokeessa

Osallistuttiin Jutin kanssa PeRa A kokeeseen Hämeenlinnassa. Tulos odotuksia tästä kokeesta ei ollut, koska emme ihan kovin montaa kertaa ole raunioilla treenanneet ja koe oli tätä lajia ensimmäinen. Arvonnassa saimme lähtönumeron 1, mikä oli hyvä, koska pääsin seuraamaan kaikkien muidenkin kokeet.

Koe alkoi ilmoittautumisen jälkeen sillä, että ratamestari osoitti meille etsittävän alueen. Kerroin tuomarille etsintäsuunnitelman, jonka mukaan etenisimme. Päätin lähteä kiertämään Jutin kanssa alueen myötäpäivään ja kierroksen jälkeen edetä ”keskilinjaa” pitkin. Alue oli kohtuu suuri ja hidaskulkuinen. Ehdimme Jutin kanssa kiertää koko alueen, sallitun ajan puitteissa. Juti lähti etsimään ja eteni minun edelläni. Häiriöhenkilöille Juti kävi erikseen pitämässä tuohtuneena ripityksen ja palasi takasin minun luo ja taas edettiin. Savu, naputus ja ammuskelu eivät Jutia häirinneet. Mielestäni Jutilla ei ihan ollut hajua mitä nyt oltiin tekemässä. Se merkkasi vasemmalta sivulta jotakin, mutta mielestäni ei kuitenkaan maalimiestä. Etenimme ja oikealla sivulla olikin ukko, jonka Juti bongasi ja minä bongasin, mutta Juti ei syystä tai toisesta ottanut rullaa. Koitin pommittaa piiloa eri puolilta, mutta ei ilmaisua, joten päätin lähteä eteenpäin ja palata, jos aika riittäisi. Seuraavaksi Juti merkkasi selvästi betonilaattojen alle ja lähti kiipeilemään laatoilla ja tarkentamaan. Juti ei tätäkään lähtenyt ilmaisemaan. Joten meidän koe päättyi ajan loppumiseen. Tuomarin mielestä Jutin työskentelyssä ei ollut moittimista, mutta kaikesta näkyi, että emme ole päässeet harjoittelemaan raunioita kovin paljoa.

Vaikka tulosta ei tullut, niin tämä oli erittäin hyvä kokemus. Tulin kyllä siihen tulokseen, että rauniot eivät ole rullakoiran hommia. Seurattuani loput suoritukset korostui rullan käytön ”järjettömyys” näissä olosuhteissa, varsinkin B-kokeessa. Haukkuvan koiran tarvitsi löytää, paikallistaa ja ilmaista ja ohjaaja saapui paikalle. B-kokeessa haukkuvan koiran ilmaisua ei tarvinnut hyväksyä kuin vasta piilon luona, joten kahteen kertaan saman piilon ilmaisun hyväksymisen pystyi estämään. Rullakoiralla taas koira ensin etsi, paikallisti, toi rullan ja vei ohjaajan. Tämän lisäksi kahteen kertaan saman piilon ilmaisun hyväksyminen oli kovin helppoa, koska raunioilla ei näkyvyys ole maailman paras ja ilmaisunhan hyväksyy, kun kiinnittää liinan.. Aikaa raunioilla ei ole ihan määrättömästi käytettävissä ja koiran todellakin tehtävä itsenäisesti työtä mikäli tuloksia haluaa. Ei ole helppo laji tämäkään. Luulen, että Jutin kanssa keskitymme kyllä jatkossa vain jälkeen ja hakuun. Täälläpäin ei oikein ole harjoittelumahdollisuuksia ja mielestäni rulla ei kyllä ole oikea ilmaisu raunioille. Onneksi täällä on noita metsiä missä sitten treenailla :-)