Juti: Jälkileiri jatkuu

Aamulla oli kostea ja lämmin keli. Kouluttaja Keijo kysyikin mitähän aion tehdä tänään Jutin kanssa. Kerrankin mielessä oli jo häilähtänyt, että nyt ei varmaankaan ole paras keli mennä pellolle. Eilinen jälki meni niiiiin hyvin, että mietin tämän aamuisen kelin olevan sen verran helppo, että ainakaan mitään lisäarvoa ei peltojäljestä saataisi. Keijo oli samaa mieltä ja sanoi tekevänsä Jutille jäljen itse. Keijo teki Jutille jäljen Kuikan lavan parkkipaikan reunaan. Jälki alkoi öljysoralta ja siirtyi normisoralle. Esineinä oli euron koikko, Volvon avaimet, haudattu kännykkä ja lopussa kissanruokaa. Siellä täällä oli pieniä makupaloja. Jälki ajettiin melkein heti tekemisen jälkeen, n. 15 min vanhana.

Juti tarkasteli maata jo tarkkaan ennen kuin päästiin jäljen alkuun. Laitoin liinan mahan alta ja Juti laski päänsä ja lähti ajamaan. Öljysoralla Juti tarkasteli jälkeä ja jäljetöntä aluetta tasaiseen tahtiin, mutta eteni hienosti. Makupaloillakaan ei lähtenyt kääntyilemään taaksepäin.


Kuva: Erna Nurmiranta

Euron kolikon ilmaisi hieman normaalia heikommin, mutta merkkasi selvästi ja pysähtyi seisomaan. Tästä eteenpäin jatkettiin soralla, joka oli selvästi Jutille tutumpi ja jäljestys oli varman tuntuista. Makupalat menivät lennosta ja esineet Juti ilmaisi tosi hyvin. Viimeisellä esineellä, makupalarasialla Juti kirjaimellisesti olisi heittänyt voltin jos olisi osannut. Maan alta paljastunut kännykkä oli selkeästi jotain erilaista ja maan alle haudattu makupalarasia nostatti sitä entisestään


Kuva: Erna Nurmiranta

Olin kyllä aivan huuli pyöreänä kuinka hienosti Juti ajaa jälkeä ja kuinka se selvittää eri alustat. En olisi ikimaailmassa keksinyt tehdä sille vastaavanlaista jälkeä. Ennenkin olen kyllä tiennyt, että jäljistä selviäminen ei ole kyllä koirasta vaan minusta kiinni.. Mutta jos eilen olin tyytyväistäkin tyytyväisempi Jutiin niin tänään ei sanat kyllä piisaa kertomaan kuinka hieno fiilis oli katsoa sen työskentelyä.

Keijo neuvoi ennen koetta olemaan maltillinen harjoituksissa. Ei liikaa treenailua vaan mielummin vähäsen ja suunniteltuja. Esimerkiksi kovan maan jälkiä erilaisilla alustoilla. Perusjäljellä voin sitten itse treenata jäljestystä 10 m päästä, jotta siinä ei tule yllätyksiä. Kokeen jälkeen kannattaa tehdä selvä ero pellolle ja maastoon. Esimerksi tarvikkeilla joita käytän, maastoon valjaat ja pellolle ketjupanta.


Muuta korvan taakse jäänyttä:

Tarvitaan 300-500 jälkeä alle, ennen kuin voi sanoa, että koira osaa oikeasti jäljestää. "Nopeampaan" tulokseen pääsee, kun suunnittelee jäljkiharjoituksen tarkasti eikä ajele vain ajamisen riemusta.

Jos käyttää ruokaa, ruokarasioita jäljellä - jälki aina myötätuuleen.

Koira määrää jäljellä suunnan ja ohjaaja vauhdin.

Koiran motivaatiota jäljellä voi testata esimerkiksi vetämällä sitä pois päin jäljestä. Jos motivaatio on kohdillaan niin koira vetää urakalla takaisin jäljelle päin.

Ilmaisussa namien kaivelu aloitetaan vasta, kun ohjaaja on esineellä. Jos kaivelun aloittaa koiran takana, koira alkaa jossain kohden kääntyä valmiiksi ohjaajaa kohden.