Tänään Urmolla testattiin tynnyrivaljasta ja toista kuskia. Kari oli tehnyt Urmolle noin 300m pitkän jäljen, kolme esinettä ja iltaruoka päässä. Jäljellä oli myös makupaloja. Urmo nosti jäljen ongelmitta ja meinasi lähteä humputtamaan, (lue: jos minä olisin ollut narun toisessa päässä olisi taas lähdetty..) Kari vaati Urmon jatkamaan ja Urmo söikin makupaloja ja jäljesti ensimmäiselle esineelle. Urmo jäi seisomaan ja meni käskystä maahan. Kehujen ja makupalapalkan jälkeen Kari tiputti makupaloja Urmolta salaa maahan ja pyysi etsimään jäljen. Ja niin Urmo sitten laski nokkansa, etsi makupalat ja jatkoi jälkeä. Seuraavat esineet vastaavasti. Kun käännyttiin ylämäkeen, vauhti kasvoi ja sitten juostiin Urmon perässä. Pahaksi onneksi juuri ennen ruokarasiaa oli metsän puolella käynyt sienestäjiä/marjastajia, joiden jälkiä Urmo merkkaili. Kari tarkasti mihin jälki oikeasti jatkuu ja etsi Urmon kanssa maasta jäljen hajua ja niin Urmo löysi ruokarasialle.
Oli aika erinäköistä menoa kuin minun kanssani… Kari neuvoi jatkamaan vastaavanlaisia treenejä. Paljon lyhyitä jälkiä mitkä itse teen, jotta varmasti tiedän mihin jälki menee ja missä esineet ovat. Kari neuvoi myös välttämään kaiken sorttista liinan löysymistä-kiristymistä-löysymistä, vaan jos Urmo menee lujaa, sitten juostaan ja kun himmaa niin minä himmaan, liinassa on oltava tasainen veto koko ajan. Vauhtiin puututaan vasta, kun jäljestys on varmasti varmaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti