Tein itse Jutille jäljen. Jäljen oli tarkoitus olla vaihtelevassa maastossa ja olla Jutille haastava. Keli taisi helpottaa jäljen haistamista, koska oli kosteaa, mutta ei satanut. Lähdin normi kangasmaastosta, sammalikko, pellon ympäri, metsään, metsästä tienlaitaan ja takaisin metsään. Jälki vanheni 1,5h, esineitä 3+loppupalkka.
Juti nosti jäljen muitta mutkitta, merkkasi sen jo autolta lähtiessä ja nokka kävi ilmassa jäljen suuntaan. Ensimmäinen metsäpätkä meni vauhdilla ja hieman mutkat suoraksi meiningillä, pellonlaidassa Juti tuumaili hetken kumpaan suuntaan ja lähti ajamaan. Ajoi vauhdilla, mutta ihmeen tarkasti – kävi tarkastamassa jokaisen minun ottaman sivuaskeleen (koitin jälkeä tehdessä tsekkailla mistä pääsisin takaisin metsänpuolelle), puikkasi metsään jälkeä pitkin ja tutki pitkän tovin maata siitä kohden mistä olin kaivanut piikkilanganpätkän esiin. Metsästä tienlaitaan ja tässä kohden hieman humppailu kostautui. Juti koetti etsiä jälkeä tien toiselta puolen ja pyöri hetken ennen kuin hokasi, että jälki jatkuukin tiellä tiensuuntaisesti. Esine löytyi tieltä ja sitten jatkettiin, jälkeä pitkin metsään ja loppupalkka. Kaikki esineet löytyivät ja Juti ajoi ok. Keli oli tosi hyvä ja jäljen hajua oli reilusti. Tienlaita oli vaikea, mutta päästiin siitä eteenpäin. En pysty tietämään olisiko siinä ehtinyt joku jo minun lisäkseni kävelemäänkin. Pelto-osuus meni tosi hienosti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti