Juti: Jarin pakeilla

Käytiin Jutin kanssa Jari Parkkisenniemen luona tällä erää viimeisen kerran. Talvella aloitettiin projekti minkä tavoitteena oli löytää syy siihen miksi Juti saattaa ykskaks yllättäen kesken tottistelun/tokoilun lamaantua melkein täysin. Tämän jälkeen hommasta ei meinannut tulla mitään. Konstia jos toistakin tuli ennen Jarin neuvoja kokeiltua, suurin osa vei eteenpäin, mutta ei ratkaissut ongelmaa. Talvesta asti ollaan Jutin kanssa tehty hommia ja Jutin jalkasaikun aikana pystyttiin tekemään paljon harjoituksia.

Kesän aikana olemme Jutin kanssa trenanneet epäonnistumisten sietämistä sekä onnistumisten ja epäonnistumisten välillä tasapainoilua. Se mitä tänä aikana olen Jutista oppinut on, että toistoja ei parane tehdä liikaa, uusien asioiden kanssa täytyy olla malttia - hitaus ei johdu haluttomuudesta vaan siitä, että Juti tuumaa rauhassa mitä tehdä ja että selkeys on valttia.

Tikkaat ovat olleet hyvä treenikohde toistojen vaikutuksesta. Jos ekalla kerralla menee nappiin - se on siinä. Jos erehtyy tekemään toiston, Juti menee epävarmaksi ja homma menee taaksepäin reilusti vain yhden ainoan toiston takia. Tikkaiden suorituksesta on tullut kohtuu varma, kun olen tehnyt aina kun on mahdollista niillä Jutin kanssa yhden toiston.

Aiemmin tulkitsin hitauden haluttomuudeksi työskennellä. Pöytiä treenatessa uudelleen alusta asti, opin että kyse ei ole lainkaan tästä. Harjoittelimme Jutin kanssa kaikki palaset erikseen valmiiksi ja sitten yhdistin ne valmiiseen liikkeeseen. Ensimmäiset kerrat varsinaisesti pöytien kanssa olivat hiiiiiitaita. Kun maltoin antaa Jutin ratkaista itse tehtävän, se oppi pöydät muutaman treenin jälkeen ja nyt ei vauhdista ole pulaa. Maltista ehkä ennemminkin :-)

Selkeys siinä koska Juti tekee oikein ja koska ei on helpotanut Jutia sietämään epäonnistumiset. Tilanteesta ja liikkeestä riippuen olen merkannut virheen ja tehnyt uudelleen. Jos Juti selvästi osaa, mutta ei ole skarppina - toru ja heti perään uudelleen sama mitä oltiin tekemässä. Kun tämän jälkeen onnistuu olen ollut aidosti iloinen tekemisestä. Jos taas on asia mitä vasta opetellaan, en ole juuri noteerannut virhettä vaan ollaan tehty uudelleen ja super isosti kehu ja palkka. Tämä on yksi vaikeimmista minulle opetella. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun saan kommenttia siitä, että kaikki on valjua - ei ole selvää koska meni väärin ja kun menee oikein niin ihan kiva kasiplus.. No tarttee vaan treenata..

No kuitenkin, juttutuokion jälkeen. Jari pyysi tekemään lyhyen treenin max 2 min, seuraamista ja jättäviä liikkeitä. Unohdin leikkiä Jutin kanssa ja palkkakin meni vahingossa piiloon. Juti lähti seuraamaan innolla ja teki kohtuu kauan töitä ennnen kuin saatiin ok pätkä ja palkka. Leikin jälkeen uusi pätkä ja meni hienosti, Juti ihan oikeasti jopa seurasi. Istuminen meni ekalla kertaa seisomiseksi, toinen kerta ok. Seisominen meni hyvin. Lopuksi perusasento ja patukka palkka siitä. Oli kyllä aika hieno fiilis, kuinka innolla Juti nyt tekee töitä ja kun vertaa siihen mitä se oli ekalla kertaa kun Jari sen näki. Epäonnistumisista tässä treenissä Juti ei ollut millänsäkkään vaan lähti innolla tekemään uudelleen. Ja nyt ei paljon haitannut vieras kenttä eikä se että nappasin Jutin kotoa suoraan autoon ja se kerkesi käymään tasan tarpeillaan ei muuta, ennen treeniä. Ehkä me sitten jotain ollaan saatu aikaiseksi:-)