Juti: PeJä koe

PeJä koe Lievestuoreella. Arvonnassa osui jälki numero 6 eli viimeinen kaikista. Tulosta ei tullut - jäi sitten niiiiiin harmittavan lähelle, että ei mitään jakoa. Ja vieläkään en keksi mitä olisi pitänyt tehdä koiran tai minun toisin..
Onnea Karille ja Artulle (kokeen ainoasta) hyväksytystä tuloksesta!

Jälki nostettiin 100m, janalta. Juti lähti etsimään jälkeä normaaliin tapaansa innokkaasti. Merkkasi jäljen ja lähti selvästi ajamaan jälkeä. Tuomari ilmoitti "väärä jälki" ja pyysin Jutin pois ja pyysin etsimään jäljen. Nyt Juti kieppasi 180 astetta ympäri ja jäljelle. Eli siis samaan suuntaan kuin mistä olimme juuri janalta kävelleet. Ei muuta kuin koiran perässä, eikä tuomarilta tullut huomatusta, joten menoksi vain. Jännä jäljennosto, enpä ole koskaan tullut treenanneeksi vastaavaa, mutta onneksi se ei sitten Jutia haitannut.

100m päästä Juti pysähtyi ilmaisemaan esinettä ja ilmeisesti löytyi jäljentekijän pudottama jälkimerkki. palkka ja eteenpäin. Juti jäljesti hienosti, mentiin metsässä, kivikkoisessa taimikossa, taimikossa ja ei ollut epäilystäkään, ettemmekö olisi olleet jäljellä. Ensimmäinen "oikea" esine löytyi. Toinen esine oli jostain syystä polun yli pötköllään olevan ohuen puun alla, mutta sekin löytyi. Saavuimme aukon aitaan, kuivassa heinikossa Juti tarkensi ja pudotti vauhtia. Hakkuuaukossa jäljesti erinomaisesti - vauhti ei ollut päätä huimaavaa, mutta Juti meni tarkasti. Hieman ihmettelin, kun pehmeässä maassa ei näkynyt yhtään jalanjälkeä, mutta seurasin koiraa, joka oli satavarmana jäljellä. Välillä Juti hyppi kiveltä toiselle - nenä kuitenkin alhaalla. Keskellä hakkuuaukkoa oli 90 asteen kulma ja hakkuuaukon läpi ylös metsään. Metsän puolella mentiin noin 50 m ja tultiin kolmannelle esineelle. Esineen jälkeen oli lyhyt matka tien reunaan, josta menimme tien yli. Juti otti jäljen, joka lähti kaartamaan oikealle. Mielestäni Juti merkkasi hetken päästä harhan melkein toisen tien luona. Päädyimme seuraavan tien laitaan. Juti kääntyi tiellä vasemmalle ja löydettiin jäljen tekijän auto. Tarkastimme tien laitaa molempiin suuntiin - tuloksetta. Kävimme jäljentekijän auton luona ja teimme metsässä puolikaaren, jos olisimme törmänneet jäljentekijän jälkeen. Ei onnistunut, puhelinkin piippasi jo ajan loppumisen. Kävelin Jutin kanssa eteenpäin tienlaitaa ja maalimies ponkaisikin esiin takanamme. Juuri vastapäätä autoaan.. Päästin Jutin juoksemaan jäljentekijän luo ja koitin palkata sen mahdollisimman hyvin. En oikein ymmärtänyt mitä oikein kävi ja missä kohtaa olimme joutuneet hukkateille. Eniten otti vain pattiin se kuinka lähellä onnistumista olimme!! Ja kun Juti vielä jäljesti h_y_v_i_n! Hakkuuaukolla meni aikaa paljon, mutta se kuinka Juti ratkoi maastonmuutokset selvisi pulmista oli kiitettävää. Tämän takia olin ihan puulla päähän lyöty - mitä kävi. Mirjan luona katsoin kartasta missä jälki meni. Ei paljon tullut kyllä hullua hurskaammaksi.. Jälki ei ihan vastannut piirrosta.. Jäljen olisi kuulunut loppua juuri siihen mistä tulimme Jutin kanssa pois metsästä. Harhan olisi kuulunut olla ennen ensimmäistä tienylitystä. Nyt mikäli oikein ymmärsin, jälki oli jatkanut ensimmäisen tienylityksen jälkeen metsän puolella, ylittänyt tien ja tullut vielä toisella puolen ekstralenkin. Harha oli sitten näiden kahden tien vällissä ja kulki osin vierekkäin oikean jäljen kanssa. No olisi tietty pitänyt tämä pystyä ratkomaan.

Eniten ottaa päähän, kun en todellakaan tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin! Epäonnistumiset siedän hyvin, kun on edes pieni haju mistä johtuu, silloin pystyn edes treenaamaan näitä puutteita. Mutta nyt en keksi millään mitä tuossa lopussa tapahtui.. Jutin jäljestämisessä ei ollut moittimista ja mielestäni se ei väsähtänyt jäljellä vaikka hakkuuaukon läpitulo olikin haastava. En vaan keksi mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin. Jälkikaavio kartassa ei auttanut yhtään, koska se ei vastannut todellisuutta. No turha marista, ei tulosta ja sillä sipuli. Ohjaaja vaihtoon niin kait sitten alkaa tulostakin tulemaan.