Urmon kanssa ajettiin pitkästä aikaa ihan oikea jälki. Treeneissä oli jäänyt "ylimääräiseksi" yksi Alo jälki ja ajattelin, että koitetaan. Hetkeen ei olla Urmon kanssa jälkeä ajettu, koska homma levisi totaalisesti. Kasvattaja Anne neuvoi laittamaan Stronghold kuurin, jos Urmolla vaikka olisi nenäpunkki.
Lähdin Urmon kanssa kävelemään tien reunaa pitkin ja pari kertaa Urmo meinasi nostaa kiekkoja, mutta lähti etsimään jälkeä aktiivisesti. Jälki löytyi ja Urmo suikkasi metsään. Ja sitten tapahtuikin jotain odottamatonta! Urmo jäljesti, hyvää vauhtia, nokka alhaalla. Jee!!! Urmo eteni jäljellä itsevarmasti ja merkkasi esineetkin. Ensimmäisen esineen Urmo merkkasi ja jäi istumaan. Kari kertoi, että esine on siinä kohden, mutta en vain löytänyt sitä vaikka taskulampulla kuinka hain. Kehuin Urmon kuitenkin ja jatkettiin matkaa. Seuraavan esineen Urmo merkkasi ja meni maahan. Taaskaan ei esinettä löytynyt vaikka Kari kertoi esineen satavarmasti olevan siinä kohden. Ehdittiin jo miettiä, että joku on pöllinyt meidän jälkiesineet, kun sitten parin askeleen päästä esine löytyikin. Keli oli kostea ja tuulta ei ollut juuri lainkaan. Ilmeisesti esineiden haju tuli niin vahvasti jostain syystä jo aiemmin, että Urmo merkkasi pelkästään vahventuneen hajun. Jatkettiin jälkeä ja kolmannen esineen Urmo ilmaisikin sitten justiinsa. Ei ennen aikojaan vaan aivan kohdilleen ja esine tassujen välissä. Päätin lopettaa jäljen tälle esineelle, koska jälki oli sujunut niin superhienosti ja kolmannen esineen ilmaisussa ei ollut yhtään huomautettavaa. Palkaksi Urmolle kissan gourmet ateria.
Kylläpä oli upeaa, että jälki meni näin hienosti! Aivan kuin mitään ongelmaa ei koskaan olisi ollutkaan. Ehkä aiemmin nenäpunkit vaivasivat tai mikä lie ollut. Upeinta kuitenkin, että ei se jälki minnekään Urmolta ole kadonnut ja esineetkin vielä ilmaisi. Enemmän iloinen ei kyllä treenistä voi olla kuin mitä tästä jäljestä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti