Duunari Urmo

Tänään Urmolla oli kunnon duunipäivä. Käytiin ekaa kertaa BH-kurssilla ja oli hiukka luksusta, kun oli kaksi ohjaajaa, jotka keskittyivät meidän tekemisiin:)

Päätin, että tällä kerralla harjoittelemme Urmon kanssa seuraamista ja paikkamakuuta.
Ensin tein seuraamisharjoituksen. Otin Urmon autosta namilla ja toin kentälle kontaktikävelyssä, lisämausteena oli ekaa kertaa heti alusta asti patukka kainalossa näkyvillä. Urmo näyttää hokanneen kuinka kuuluu käyttäytyä, kun tullaan tottiskentälle, nyt se tuli namin perässä autosta alas, istui odottamaan, että sain luukun kiinni ja otti oma-aloitteisesti kontaktin. Itse seuraamisharjoituksessa Urmo kävi kuumana kuin mikä ja ihan ekaa kertaa päästi ääntä tehdessään. Maaritin ja Ekon mukaan Urmo tietää jo paikan missä seurata. He huomasivat myös, että vaikka kuinka koitan palkata Urmon suoraan siihen missä se on niin nakkaankin vartalollani patukan kainalosta eteenpäin, jolloin Urmo lähtee hieman poikittamaan ja edistämään. Oikein hyvä harjoitus, lukuunottamatta paria piippausta mitkä Urmo piti. Nyt keskityn pudottamaan palkan suoraa ilman vartalokieppumisia ja mietin muutenkin tuota palkka hommaa. Erityisen tyytyväinen olin siihen, että Urmo ei kiinnittänyt yhtään mitään huomiota keneenkään ja keskittyi tekemään hommia!

Paikkamakuuharjoituksia tehtiin kolme. Ensimmäisessä laitoin Urmon maahan ja häiriönä oli Saro ja Eko. Sarosta ei Urmo välittänyt mitään, seurasi kyllä silmä kovana, kun Eko ja Saro kiertelivät Urmoa. Urmo rikkoi kerran, mutta palautuksen jälkeen pysyi maassa vaikka Eko kierteli minua ja Urmoa, taputti olkapäälle, kulki Urmon ja minun välistä jne. Toinen paikkamakuu harjoitus tehtiin niin, että Saro tuli Urmon viereen makaamaan ja Eko kierteli ympäriinsä. Pysyi ei ropleemaa. Sitten pidettiin juomatauko ja kolmas toisto. Tällä kertaa Maarit oli häiriönä, juoksenteli Urmon ympärillä, huuteli Urmoa ja Urmolle jne. Urmo pysyi alkuun hyvin ei tehnyt elettäkää ja sulki korvansa huuteluilta ja kutsuilta. Maaritin juoksukiihdytys Urmon ohi oli liikaa ja Urmo nousi, mutta ei lähtenyt mihinkään - palautin maahan ja toistettiin vastaava. Ei ongelmaa. Hyvin onnistunut harjoitus ja olin yllättynyt kuinka paljon häiriötä Urmo kestää. Maarit neuvoi lopettamaan välipalkkaukset namilla ja selkeästi vain vapauttamaan koiran ja sitten palkkaa. Seuraavaksi teen huomattavasti helpomman paikkamakuu harjoituksen ja en palkkaa ruualla kuin lopuksi, kehun kyllä. Mutta selkeästi Urmolle on valjennut mitä makaaminen paikalla meinaa.

Tottiksesta mentiin metsään tekemään jälkeä. Jälki oli ehtinyt vanheta n. 1h ja oli 400m pitkä, kolme esinettä, kolme kulmaa ja lopuksi ruokarasia jäljen päässä. Urmo nosti jäljen hienosti ja ajoi jälkeä hyvin ja ilmaisi ensimmäisen esineen. Minä taas kerran mokasin ja päästin sen juoksemaan jäljellä ja niin vaan pyyhkästiin kulmasta yli ylempänä kulkevalle lenkkipolulle..Siellä Urmo hetken aikaa kieppui ja oli sen oloinen, että WTF? Ilmeisesti polkua oli sitten käyttänyt aikas monta lenkkeilijää.. Ja se oli muutoinkin hetkenaikaa ihan ymmyrkäisenä, mitä kummaa metsikössä on ja näytti siltä ettei oikein tiennyt mihin mennä - veikkaisin, että siinä metsikön puolellakin oli väkisin "lenkkeilijäharhoja". Palattiin alaspäin polulta ja Urmo nosti jäljen uudelleen ja ihan itse. Loppujäljen ajoi rauhallisemmin ja selvästi tarkemmin (myös minä muistin ihan pikkusen hillitä sen menoa...) Päästiin jäljen päähän ja eipä siellä enää ollutkaan mitään.. Urmo reppis ajoi jäljen upeasti ja jäi palkatta. Onneksi oli taskussa nameja. Tehtiin Urmolle uusi n. 100 m jälki, jossa oli yksi makupalarasia esineenä ja jäljen päässä toinen ja vahdittiin silmä kovana, että kukaan ei mene ottamaan Urmon palkkoja. Urmo nosti jäljen hienosti ja nyt pidin huolen, että me ei juosta jälkeä. Ensimmäinen esine - Urmo pysähtyi ja meni maahan ihan tosta noin vain. Namirasia palkaksi ja sitten jatkettiin. Loppujäljen Urmo ajoi tarkasti ja loppuesineen ilmaisi yhtä hienosti kuin ensimmäisenkin. Urmo osaa ja tietää näköjään mitä tehdään, kun esine tulee vastaan. Kun vielä keksisi miksi se joskus ilmaisee esineet tosi hienosti ja näyttää siltä, että ruoka palkitsee sen ja toisaalta joskus se näyttää, kun ne esineet olisivat maaliman kauheimpia rangaistuksia.