Urmo jäljestämässä Collieiden kanssa

Urmo tuurasi edelleen Jutia Collieiden jälkikurssilla. Tämä kerta oli kurssin viimeinen ja Jari oli tehnyt kaikille jäljet, jossa hieman testattiin mitä kaikkea oltiinkaan jo opittu. Olin Urmon kanssa viikon verran treenaillut esine ilmaisua keppiharjoituksella irti jäljestä. En nyt ihan ollut varma miten nuo meidän treenit olivat viikon aikana onnistuneet, koska Urmo oppi alkuun menemään maahan, kun vain vähänkin tulkitsi, että nyt treenataan keppiä. Vaihdoin taktiikkaa ja palkkasinkin Urmoa siitä jo, että se vain haistaa keppiä.

Urmon jälki oli n. 150-200m, metsässä, 2 kulmaa, leveän polun ylitys, yksi esine jäljellä ja yksi (esine + ruokarasia) jäljen päässä, jälki oli vieraan ihmisen tekemä. Nostimme jäljen kävelemällä eli ei vielä jana tms. harjoittelua. Urmo bongasi jäljen ja sitten lähdettiin, vauhtia oli taas Urmollisen verran eli riittävästi.. Ensimmäisen kulman se meni hieman pitkäksi (n. pari koiran mittaa), mutta kääntyi salamana kannoillaan ja palasi jäljelle. Ensimmäisen esineen Urmo ylitti, mutta sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Urmo pysähtyi 2 m esineen jälkeen kuin seinään, lamppu syttyi ilmeisesti, että jotakin piti tehdä. En itse tiennyt missä esine on, joten käskin Urmon maahan ja hieman ihmettelin, kun se oli kovin levoton ja vapautin. Vapautuksen jälkeen Urmo sinkasi 2m jäljellä takaisin päin ja meni maahan. Tiedä sitten oliko niistä keppiharjoituksista hyötyä vai ei, mutta tätä esinettä Urmo ei halunnut ohittaa:) Palkkasin Urmon runsailla kehuilla ja herkuilla ja ihasteltiin löytynyttä hansikasta tovi ennen jatkamista. Esineen jälkeen Urmo jatkoi jälkeä ja törmättiin polkuun (ensimmäinen kerta, kun tuli polun ylitys), Urmo tsekkasi nenällisen mitan oikealle ja vasemmalle ja sitten jälkeä pitkin suoraa yli, seuraava kulma meni hieman pyöreäksi, mutta ei tällä kertaa pitkäksi. Viimeinen suora ja loppuesine mihin Urmo jäi paikoilleen nököttämään ja meni maahan käskystä. Esine ilmaisu oli aikas hyvä, esine oli suoraan tassujen välissä ja Urmo tujotti löytynyttä sukkaa, mutta ei koskenut. Palkaksi hurjasti kehuja ja ruokarasia.

Olin kyllä ihan supertyytyväinen Urmon jäljestykseen ja tuo esineiden merkkaaminen ja selkeä tahto kertoa minulle, että täältä löyty, oli aivan uutta. Jatkossakin meitä kehotettiin ottamaan esineilmaisua vieläkin irti jäljestä, jotta Urmolle tulee vahva mielikuva, että ne esineet kannattaa jäljeltä bongata ja kertoa vielä minulle niistä. Täytyypä Annelta ja Karilta kysellä lisävinkkiä aiheeseen. Edelleenkin olin kyllä kuin puulla päähän lyöty, kuinka hyvin Urmo osaa käyttäytyä. Se odotti autossa hiljaa, rauhassa, pötkötteli häkissään, ei ylimääräisiä riekkumisia jäljelle mentäessä ja ennen jäljelle lähtöä rauhoitti itsensä ja tuli minun viereeni istumaan. Urmo on IHQ!:D