Juti: Lapualla raunioilla

Jutin kanssa halusin tehdä treenejä, joissa samalla pystyttiin harjoittelemaan ilmaisua varmaksi. Ensimmäinen treeni tehtiin näkölähtönä. Juti ampaisi vauhdilla menemään ja ilmaisussa ei mitään ropleemaa. Toistettiin tämä kahdesti.

Toinen harjoitus tehtiin niin, että Maarit meni putkeen piiloon, luukku auki. Jutin oli edettävä romukasojen yli ja paikallistettava Maarit. Juti lähti vauhdilla ja ei ollut epäilystäkään, etteikö se olisi tiennyt mitä tehdä. Maalimiehen paikallistamiseen meni kotvanen. Ilmaisu ensimmäisellä kerralla meni maalimieheltä ok, mutta Juti pudotti rullan. Kävi nopeaa minun lähelläni ja lähti takaisin ukolle - nyt ilmaisussa eikä näytössä ollut mitään ongelmaa. Palkaksi kissanruokaa ja uimareissu.

Maarit huomasi, että Juti oli tiputtanut rullan, kun ei ollut nähnyt missä minä olen. Olin siirytnyt hetkenmatkaa siitä kohtaa missä olin, kun Juti lähti etsimään. Maarit sanoi, että siinä kohtaa, kun Juti hokasi etten olekaan missä se luuli - rulla tippui ja Jutin tärkeimmäksi hommaksi muuttuikin minun etsimiseni. Tämä kuulostaa kyllä loogiselta, täytyy jatkossa kiinnittää huomiota mitä teen, kun Juti on etsimässä. Olen miettinyt mistä johtuu, että pääsääntöisesti Juti ilmaisee hyvin, mutta ajoittain tosiaan tiputtaa rullan. Maaritin huomio kuulostaa kyllä loogiselta.

Ennen kotiin lähtöä tein Jutin kanssa pöydät ja epämiellyttävää alustaa. Pöytien kanssa on edelleen hakemista, mutta tällä treenikerralla Jutissa oli huomattavasti enemmän draivia kuin mitä koskaan ikinä. Vaikka vielä on treenattavaa, Jutille on tullut itsevarmuutta ja selvästi se tietää mitä ollaan tekemässä. Epämiellyttävä alusta oli Jutille edelleen nimensä mukainen, tästä ei tule sen lempparia, mutta johonkin kuosiin se olisi tuokin liike saatava.

Jutiin olin kyllä tyytyväinen, se liikkui rauniolla hienosti ja pöytien harjoittelussakin oli ihan tekemisen meininkiä.